Mietin tässä, että ihan näinä päivinä, itseasiassa ylihuomenna, tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun sain kuulla tulleeni valituksi rekrytoinnissa vastoin kaikkia ennakkoluulojani ja itselatistuksiani. Huvittavampaa on se, että toinenkin vuosipäivä tulee samalla täyteen: näinä päivinä alkaa olemaan vuosi siitä, kun edellisen kerran olin kipeä. Nytkin iski näemmä flunssa. Kuume ei kylläkään ole noussut vielä, nokka on vuotanut nyt kaksi päivää ja olo on ollut kuumeinen. Vuosi sitten olin vielä teknisesti työtön, eikä sairastelu haitannut kun pystyin linnoittautumaan makuuhuoneeseen lukemaan kirjoja. Nyt vähän harmittaa, jos joudun jäämään pois töistä. Ainakin joudun jättämään tänään väliin toisen elokuvan, jonka minun piti käydä tuolla naapurikylässä katselemassa Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla, nimittäin The King of Ping Pong. Harmin paikka.
Ensimmäinen festivaalielokuvani oli perjantaina katseltu Lars and the Real Girl. Muutama päivä elokuvan jälkeen sanoisin, että "ihan hyvä", vaikka esityksen jälkeen olin innoissani. Kyseessä oli siis kohtuullisen lämminhenkinen draamakomedia autistisesta pikkukaupungin 27-vuotiaasta miehestä, joka alkaa seurustelemaan uuden ajan pumpattavan Barbaran, Biancaksi nimeämänsä real dollin, kanssa. Ehkä hivenen turhan lämminhenkinen raina minun makuuni, mutta siitä huolimatta onnistunut sikäli, ettei se oikein sorru missään vaiheessa typeryyksiin ja yltiöärsyttäviin Hollywood-ratkaisuihin. Kannattanee katsoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti