tiistai 23. syyskuuta 2008
Oma kontribuutioni ympäristötalkoisiin
Muuten olen sitä mieltä, että paras ehkäisyväline on käydä ulkona. Vaikkapa museossa lauantaina iltapäivällä, tai kaupassa joskus arkena alkuillasta. Kun olen aikani kuunnellut kassajonossa takanani, kun nuorehkon äidin toinen vesa teeskentelee putoavansa ostoskärrystä ja ilmoittaa sen maailmalle huutamalla, ja toinen taas jotenkin samanaikaisen itkuisella, kirkuvalla ja karjuvalla kurkkuäänellä vaatii äitiään ostamaan karkkia, tiedän millaista elämää en halua suurin surminkaan viettää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hahaa :DDD
Ei se aina ihan semmosta ole. Näit promillen :DD
Mutta muistan kyllä miten kaupan kassatätinä ajattelin usein tuota ihan samaa.
Niin, en minä sillä etteikö sitten, kun tosiaan alkaisi vanhemmaksi, suhtautuisi asiaan myös toisin ja näkisi asiasta sen puolen, mitä ei näe kassajonossa tai siellä museossa, jossa sain varoa juoksevia ja kirkuvia kakaroita, näe.
Lähetä kommentti