Kävin tänään ensimmäistä kertaa sitten joulua edeltävän viikon kuntosalilla. Teki varmaan hyvää, mutta kun olin työkaverin kanssa matkassa, tuli ehkä ylisuoritettua. Tai ei siinäkään mitään vikaa, mutta huomenna paikat lienevät kipeät. Venyttelyä ei oikein tueta, hyvä kun alkulämmittelyä.
Niinä päivinä, kun en käy firman tiloissa machoilemassa, yritän lenkkeillä. Kylmillä tai sateisilla säillä motivaatio(kin) laskee nopeasti pakkasen puolelle, mutta keksin keinon tuoda perushölkkäilyyn (tai en suoraan sanottuna edes hölkkää, kunhan yritän kävellä oikein reippaasti, että tunnin jälkeen alkaisi tulla hikikin) vaihtelua: kävelen Länsiväylän varteen, hyppään ensimmäiseen bussiin ja ajan päätepysäkille asti. Sääntö siis määrää, ettei saa valikoida yhtään, vaan on todella otettava ensimmäinen bussi. Sellaisen reunaehdon kuitenkin asetin, että Kirkkonummen bussit voi jättää väliin kaukolinjoista puhumattakaan. Päätepysäkiltä sitten kävellään takaisin vapaavalintaista reittiä pitkin, mutta mieluiten niin, ettei kuljeta Länsiväylän vartta koko matkaa. Paitsi että tämä on osa henkilökohtaista, ties-kuinka-monennetta vuotta jatkuvaa kunnonkohotusprojektiani, se on myös oivaa kotiseutumatkailua ja tutustumista lähiseutuun - harvemmin kun kuitenkaan on asiaa Matinkylä-Tapiola -akselin ulkopuolelle.
Mietin myös, millainen on ideaalinen lenkkireitti. Pituudelle ei kaupunkioloissa tarvitse periaatteessa asettaa rajoja, ainakin jos kantaa mukanaan taskurahaa tai bussikorttia. Ajattelin enemmän reitin muotoa kartalla. Ensin yritin määritellä sitä pinta-alan kautta: lenkkireitin on muodostettava kartalle tasokuvio, jonka pinta-ala on (kun lenkin alku- ja loppupiste yhdistetään suoralla viivalla, jos ne eivät yhdy) suurempi kuin (0,5*reitin_pituus)*tien_leveys - eli reitin ei saa olla sellainen, että kävellään jonnekin ja tullaan sitten samaa reittiä takaisin mutta vain tien toista reunaa. Tämä kuitenkin mahdollistaa paljon tympeitä reittejä, joissa kenties merkittäväkin osa matkasta kulkee samaa reittiä molempiin suuntiin.
Parempi määritelmä voisi olla sellainen, että lenkkireitti muodostaa kartalle tasokuvion, jonka yksikään kulma ei ole likimain (2n+1)*pii, missä n on jokin kokonaisluku. Toisin sanoen ei käännytä missään pisteessä takaisinpäin. Tämä ei myöskään sulje pois sellaista kelvollista lenkkireittivaihtoehtoa, joka on täysin suora. Loppupisteestä voi palata alkuun bussilla tai muulla kyydillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti