Työelämässä on se hyvä puoli, että vapaa-aikaa ei ole riittävästi. Joutilaana opiskelijana kaikenlainen touhuaminen oli niin harvassa, että ehdin ajautua elämättömyyden tunteeseen. Nyt tekeminen pakkautuu paljon tiiviimmin, eikä samanlaista ankeaa tunnetilaa pääse syntymään.
Toisaalta tässä on se huono puoli, että vapaa-aikaa ei ole riittävästi. Tämä on johtanut siihen, että yritän jotenkin optimoida ajankäytön. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että menen liian myöhään nukkumaan. Sitten olen aamulla väsynyt ja kiroan töihinlähtöä. Haluaisin enemmän vapaa-aikaa, sillä se tekisi minut samaan aikaan sekä onnettomammaksi että onnellisemmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti