Tein eilen ensimmäistä kertaa eläissäni yksin tortilloja, vai burritoiksiko pitäisi niitä kutsua. Epäonnistuin, ja lopputuloksena oli keskinkertaista ruokaa. Hyvää, ylimaustettua, mutta kuitenkin jotenkin epätyydyttävää. Aamulla oli hieman krapulaa muistuttava olotila, vaikken alkoholiin koko iltana koskenut. Täksi illaksi jäi vielä muutama, kunhan palaan kaupungilta katsomasta jotain dokumenttielokuvaa.
Eilen syödessäni katselin myös elokuvia. Toinen oli YLE Teemalta joitakin viikkoja sitten tullut Phase IV, joka kertoi älykkäistä ja tappamiskyvyiltään tehokkaista muurahaisista - voisi melkein puhua ylimuurahaisista. Elokuva oli melko vähäeleinen, 70-luvun halvahko(?) tieteisjännäri. Annoin IMDB:ssä arvosanaksi 5, sillä vaikken voikaan väittää elokuvan olleen hyvä, ei se nyt varsinaisesti ihan huonokaan ollut.
Illan toinen elokuva oli Batman Forever. Jotenkin olisin muistellut sen olleen hieman parempi, mutta keskinkertainenhan se oli kuin mikä, eikä niistä oikein voi puhua samana päivänä kuin Burtonin ja Nolanin teoksista. Kyllähän sen nyt katsoi, eikä se nyt ihan ansiotonkaan ollut, mutta aiheen vaatimasta synkkyydestä ei ollut tietoakaan, ja Val Kilmerin takamus ja se saakuran kakara Robin ("Master Dick") eivät niinikään myöskään nostaneet rainan osakkeita. Annoin 5 pistettä. Kaksi keskinkertaista elokuvaa siis, mutta kummatkin aivan eri syistä, joita en tämän kummemmin osaa eritellä.
Mietin joskus, että olisi mukava analysoida ja kirjoittaa tarkemmin katsomistaan elokuvista. Jotenkin tunnun vain antavan kaiken virrata toisesta silmästä ulos, ja käteen jää vain hyödytön arvio siitä, pidinkö elokuvasta vai en. Olisin huono kriitikko. Viime viikonlopun Helsingin Sanomista opin viimeinkin, mitä hyötyä on elokuvakriitikoista etenkin, kun heidän arvionsa poikkeavat usein suuresti omistani. Kriitikon ei ole tarkoituskaan olla kansan ääni, vaan herättää keskustelua elokuvasta. Huvittavaa kyllä, tätäkään en tajunnut lukiessani jonkun näkemystä jostain elokuvasta, vaan se kerrottiin suoraan jossain kriitikoiden roolia käsittelevässä pikkuartikkelissa. En tosin tiedä, kiinnostaako kansaa elokuvista keskusteleminen - moni halunnee vain merkityksetöntä ajankulua ja mahdollisesti eväitä pysytellä omien viiteryhmien sosiaalisissa piireissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti