Viikonloppu jatkui myös elokuvien parissa, kun kävin taas palan matkaa läpi digiboksille tallenneltuja elokuvia. Sunnuntain ratoksi katsoin kolme syksyllä Ylen ykköseltä tullutta novellielokuvaa: Tyttöjen ilta, Kaupunkilaisia ja Monte Rosso.
Aloitan viimeisestä. Mietin koko elokuvan ajan, että kun Rosso tarkoittaa punaista, niin mitähän tarkoittaa Monte. Mieleeni tuli sana "vuori", mutta tuumasin, että eihän nimessä sitten olisi mitään järkeä, sen täytyy tarkoittaa jotain muuta. Edes siinä vaiheessa, kun nimistössä (jonkun paikan nimessä tai osoitteessa luki "Iso Roba") oli selkeitä viittauksia Punavuoreen, en tajunnut asiaa. Sanalla sanoen elokuva oli jokseenkin niin typerä, että käännöstyöskentely elokuvan aikana tuntui kiinnostavammalta. Monte Rosso oli jotenkin niin perihelsinkiläinen slangipuheineen ja tupakoivine, kapakoivine ja narkkaroivine ja ennenkaikkea ohuine henkilöhahmoineen. Annoin IMDB:ssä 4 pistettä. Asteikkohan siellä siis on 1-10.
Aamupäivän toisena katsottu oli Kaupunkilaisia. Se kertoi sekä somalialaisesta maahanmuuttajasta Yasinista (unohdin jo nimen, joten luotan IMDB:n tietoon), joka työskentelee metrolaiturien siistijänä ja antaa autonsa myytäväksi voidakseen viedä siskonlapset etelänmatkalle. Auto myydään Kokkolasta töiden perässä juuri Helsinkiin muuttaneelle Markolle, joka romuttaa kaaran koeajon aikana. Digiboksini oli lopettanut tallennuksen ilmeisesti ihan lopussa, joten en tiedä oliko tässä jokin syvempikin tarina (ilmeisesti jotain siitä, että suomalainen perusmies ja maahanmuuttaja saattavat ehkä tulla toimeenkin, vaikka välillä olisi velka ja auton romutuksesta johtuva veriviha). Annoin kuitenkin kuusi pistettä - elokuva oli kuitenkin varsin katseltava, se ei pitkästyttänyt ja olihan se jopa sikäli uniikki, että se ei kuvannut valkoista suomalaismiestä mätänä roistona, vaan pohjimmiltaan rehtinä miehenä, joka teki vaikka tuplavuoroja rakennustyömaalla voidakseen maksaa aiheuttamansa vahingon. Tosin tämä samainen mies yritti kyllä ryöstää suvelalaistytön auton voidakseen kuitata kaiken.
Päivän paras oli ensimmäisenä katsottu Tyttöjen ilta. Elokuvassa myllypurolaisyksinhuoltaja lähtee baariin ystävättärensä kanssa miesten perään samaan aikaan, kun tämän teini-ikäinen tytär järjestää salaa bileet saadakseen olla ihastuksensa Henkan kanssa. Vaikken yksinhuoltajaäitien ja näiden perheiden elämästä mitään tiedäkään, tässä taisi kuitenkin olla jotain hyvin todellisuudenmakuista mukana - luulen juuri tällaisen näytelmän toistuvan joka ainoa viikonloppu sadoissa, tuhansissa pienissä kerrostalokodeissa maamme kaupungeissa. Valtava, mutta hybriksentäyteinen halu muuttuu epätoivoksi - elokuvan alkupuolella sinänsä nätti äiti haukkuu ihan komean miehen tämän tarjottua drinkit neideille, mutta loppuillasta tämä yrittää jo epätoivoisesti itse tarjoilla drinkkejä selvästi nuoremmille miehille ja lopulta yrittää saada edes tästä alkuperäisestä drinkkientarjoajasta sängynlämmittäjää - viis siitä, että käytännössä varastaa tämän ystävättärensä syleilystä. Annoin 7 pistettä. Ankeat lähiöelokuvat ovat vaan mieleeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti