Vaikutuin työkaverin puheista, ja asensin jälleen kerran kotikoneelleni Ubuntu Linuxin. Toisin kuin silloin opiskelijapoikana, nyt sain pienellä arvailulla ja kohtuullisella riskinotolla asennettua sen Windowsin rinnalle, joten ei tarvitse luopua pelaamisesta ja muista Microsoftin monopoliasemasta johtuvista mukavuuksista.
Sen verran olen kadottanut sisäistä nörttiäni, etten enää ole ihan varma, mitä muuta iloa tai hyötyä minulle tästä on kuin että pönkitän pahasti rapistumaan päässyttä tietokonegurun sisäistä imagoani, eli yritän vakuuttaa itselleni olevani vielä jollain lailla kärryillä tietotekniikan rattailla, ettei vielä tarvitse samaistua helpdesk-työläisten kertomien kauhutarinoiden äkäisiin, mutta kaikesta pihalla oleviin asiakkaisiin. Ehkä yritän alitajuisesta vain pitää näin kiinni pikavauhtia loppuvasta nuoruudestani. Jotenkaan muut häikäisevät puolustelut, kuten "voit pitää omaa sähköpostipalvelintasi", eivät tunnu enää riittävän tai edes se, että se on ilmainen. En koe koskaan maksaneeni Windowsista, sillä se tuli koneeni mukana. Epäilemättä Windows oli kyllä mukana hinnassa, mutta niin oli kourallinen muttereitakin, ja silti en koe maksaneeni niistä mitään. Oikeastaan asiat vaikuttaisivat olevan enemmän kuin osiensa summia: pieni palanen yksittäistä elektroniikkakomponenttia on ilmainen, mutta satatuhatta sellaista yhdessä maksaa 700 euroa.
No, on tällä tietenkin mukavampi pelata Nethackia ja Angbandia. Harmi, ettei tekstitila, tai tuollainen "koko ruudun terminaali", näytä enää aidolta vanhan ajan ruudulta, joten pelitkin täytyy pelata terminaali-ikkunasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti