keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Tonnikala tonnin kilo

Muistan opiskeluajoilta sellaisen stereotypian köyhästä opiskelijasta, että he ostavat aina tonnikalaa, kun se on niin halpaa. Fuksivuonna menin sitten kauppaan vähissä varoissa, ja otin askeleen kohti tonnikalahyllyä. Se oli niin kallista, etten koko opiskeluaikana ostanut kuin sen yhden kerran. Pizzeria Baabelin kinkku-tonnikalapizza oli paljon parempaa, ja sen hinta-määrä -suhde oli moninkertaisesti parempi. Köyhäillessä tyydyin keitettävään makaroniin, tai yliopistoruokalan sapuskaan, joka maksoi melkein yhtä paljon kuin se tonnikalapurkki.

Työelämän hankkimisen hyviä puolia onkin se, että voi törsätä luksustuotteisiin ilman pikavippejä. Niinpä tässä yksi päivä mietin, miten voisin vapaa-ajalla syödä paremmin ja terveellisemmin, ja mieleeni palautui tonnikala - sitähän voisi ostaa. En kyllä ole ihan varma sen terveellisyydestä, mutta oletan sen olevan pakastepizzaa parempaa, eikä pikainen katsaus wikipediaan ainakaan romuta tätä teoriaa. Niinpä suunnistin tässä yksi päivä lähikaupan tonnikalahyllylle nostalgisten takaumien saattelemana. Valikoimaa riitti: oli merkkiä B, joka oli halpaa. Maksoi ehkä euron, ehkä vähän päälle. Sitten oli merkkiä A niin kuin Abba (harjoitan tässä häikäilemättömästi tuotesijoittelua), joka oli kaksi kertaa niin kallista kuin merkki B. Minulle heräsi oitis epäilys, että olisiko minulla sittenkin ollut vuosikymmenen alkupuolella varaa tonnikalaan.

Päätin ostaa yhden purkin merkkiä B ja yhden purkin merkkiä A. Aloitin kalliista merkistä A, joka tuotekuvauksen mukaan oli tonnikalaa öljyssä. Puoli purkillista oli sopiva annos nautittavaksi parin kananmunan kanssa. Hyvää oli, vaikka mietin hieman, että voisi tämä olla riittoisampaakin, eli että purkista riittäisi kolmeenkin annokseen. Seuraavana päivänä kokeilin merkkiä B. Tonnikalaa curryssä. Purkista riitti yhteen annokseen, ja nyt kolmantena päivänä täällä haisee vieläkin se iljetys, vaikka olen tiskannut ja putsannut kaikki jäljet siitä. Suosi(ttele)n jatkossakin merkkiä A.

Tosin en tiedä, miten eettistä on enää syödä tonnikalaa. Maailmalla on omituinen tapa toimia keskipistettään eli minua vastaan. Jos ruoka on hyvää, se on epäterveellistä. Jos ruoka on sekä hyvää että terveellistä, kyseessä on ruokalaji, jonka syöminen on julkea rikos luontoa ja samantien kaikkea muutakin hyvää ja kunnioitettavaa vastaan.

3 kommenttia:

Jani kirjoitti...

Tonnikala sinänsä olisi terveellistä, mutta ongelmana on siihen kertyvä elohopea.

Kalanostajan eettinen opas löytyy uusimman Yhteishyvä-lehden sivulta 42.

Janne kirjoitti...

Huomasinkin, että lähikaupan tonnikalapurkeissa ilmoitetaan valmistusmaana Thaimaa. Riistolla ei ole rajaa. Pitänee kai sitten tukahduttaa innostus samantien. Vaihtoehtoja onneksi on, mutta muita kalasapuskoja on kertaluokkaa työläämpi valmistaa.

Anonyymi kirjoitti...

Niin kaikki halpistuna on thaimaasta koska siellä tonnikalaa viljellään laajamittaisesti tekoaltaissa. Jos niitä mutamonttuja nyt voi altaiksi edes sanoa. Aivan bangkokin laitamillakin näkee paljon tonnikalamonttuja teiden varsilla jne. Ilmankos voi olla delfiinivapaata kun ei delffiinejä sellaisissa tekoaltaissa olekkaan. Abban tonnikala on pyydetty mereltä, sekin tosin valmistettu thaimaassa mutta ei ole elänyt niissä saastemontuissa.