Nimi

Matkoillani eräänä iltapäivänä DocPointiin kuulin Kampin keskuksessa jonkun lausuvan koko nimeni. Se hukkui juuri sen verran taustaan, etten ensin tajunnut koko asiaa, mutta kuitenkin sen verran selvästi, että on vain pieni mahdollisuus, että kuulin väärin.

Lopultakaan en kehdannut kääntyä katsomaan ja saamaan siten selvitystä aistimukseni todellisuuspohjasta. Luulen kuitenkin, että jos joku siellä todella lausui nimeni, ei hän todennäköisesti tahtonut kuitenkaan minun kuulevan sitä. En päättele tätä siitä, että hän ei korottanut ääntä kiinnittääkseni huomiotani, vaan että hän lausui etunimeni lisäksi myös sukunimen. En tietysti ole ihan perillä tavallisten ihmisten sosiaalisesta protokollasta, mutta oma käsitykseni on, että ystävällishenkiset puhutteluyritykset tehdään käyttämällä joko etunimeä tai sukunimeä, mutta ei kumpaakin yhdessä. Koko nimeä käytetään joko virallisissa yhteyksissä tai kun vuodetaan informaatiota jollekin kolmannelle osapuolelle.

Murehdin asiaa tietenkin ennen iltani ensimmäistä elokuvaa (Jenter, ei mikään erityisen kiinnostava - illan muut elokuvat olivat alunperin täytteeksi ottamani mutta positiivisesti yllättänyt Japan - A Story of Love and Hate sekä pinnalliseksi turhakkeeksi jäänyt Fetishes). Ensinnäkin sitä, että olikohan jollain jotain pahaa sanottavaa, mutta enemmän ehkä sitä, että onkohan itsekeskeisyyteni saavuttanut jo niin suuret mitat, että kuulen muiden manaavan minua kauppakeskuksissa ja Espoon bussien terminaaleissa ympäri maailman.