Isoo-Sisko ja kumppanit: Oliko Deep Space Ninestä mihinkään?

Sain muutamia päiviä sitten katsotuksi loppuun Deep Space Ninen, ja olin ajatellut laatia pienen vertailun sen ja The Next Generationin välillä. Vertailukategorioiden keksiminen oli kuitenkin vähän hankalaa, ja tuntui loppujen lopuksi melko epäreilulta - kategoriat kun voi valita siten, että lopputulos on haluttu. Näin ollen tyydyn vain luettelemaan, mikä Terok Norissa on paremmin. En siis ota kantaa, kumpi on parempi, sillä molemmille löytyy kyllä paikka sydämessäni.

1. Ei Wesleytä. Aluksi minua etoi ajatus, että tässäkin sarjassa täytyy olla kiintiölapsi. Kuitenkin 176 jakson aikana Jake Sisko pelastaa laskujeni mukaan päivän tasan yhden kerran. Katsokaa, tässä on todella inhimillinen ihmislapsi - joskin olisin toivonut hänelle hieman vaikeampaa teini-ikää.

2. Sivuhahmoilla on merkitystä. TNG pyöri aina sarjan sankareiden ympärillä, mitä nyt pari kolme sivuhahmoa näyttäytyi ruudussa aina silloin tällöin (Lwaxana Troi, Reginald Barclay ja se Whoopi Goldbergin hahmo - mikä se nyt oli?). Sen sijaan moni DS9:n sivuhahmoista on käytännössä yksi päähahmoista, ja käsikirjoittajat todella ovat pyhittäneet heille ja heidän kehittämiseen (ruutu)aikaa. Garak (33 jaksossa), Dukat (35), Weyoun (26), naispuolinen muodonmuuttaja (15), Winn Adami (14), Nog (44) ja Rom (33) nousevat ensimmäisinä mieleen.

3. TNG-juonien kaava rikkoutuu. Vaikka pari ensimmäistä kautta kuluukin hieman TNG:tä matkien, liikkuu DS9 kuitenkin useamman karvan verran harmaammalla alueella kuin isosiskonsa. Ennen kaikkea juonet ovat poliittisempia, ja etenkin loppukausilla näemme pitkiä kokonaisuuksia. Esimerkiksi sarjan päättää käytännössä 10-osainen jakso, joka saattaa loppuun kaksi vuotta täyttä häkää riehuneen Dominion-sodan ja sinetöi useita hahmokohtaloita, joita on puitu ja kehitelty ihan ensimmäisistä jaksoista lähtien. (The Next Generationin päätöksessä yritettiin luoda yhteys sarjan alkuun ja saada sarja näyttämään jatkumolta, mutta sitä ei voi laskea samaksi asiaksi).

4. Aikuisempi ruoka, parempi mieli. The Next Generation on mielenkiintoista viihde-scifiä, mutta näin kohti kolmeakymppiä käyvänä sen maailma, jossa on Hyvä ja jossa on Paha (joka voidaan tehdä Hyväksi), ja jossa loput ovat onnellisia, tuntuu väkisinkin välillä lapselliselta. Deep Space Nine sen sijaan seilaa harmailla alueilla - sota on likaista ja tarkoitus pyhittää usein varsin koviakin keinoja, kuten murhia, kansanmurhia, sotaanlietsomisia. Paranoia, muukalaiskammo ja itsekkyys nostavat usein päätään. Yksi sarjan päähahmoista pyörittää asemalla holo-ilotaloa ja vastustaa oman kansansa naisten vapautusliikettä avoimesti.

5. Ei Wesleytä. Kirjasin tämän jo kerran aiemmin, nyt kirjaan sen toisen kerran.

6. Ei liikaa eräitä muita hahmoja. Pidin The Next Generationissa Q-hahmosta, mutta olen lopultakin tyytyväinen, että kyseinen hahmo esiintyi DS9:ssä vain kerran, ja sekin kerta oli heti ensimmäisellä kaudella. Lwaxana Troista en ole koskaan pitänyt, ja valitettavasti hän esiintyy jopa kolmessa jaksossa. Viimeinen kerta on neljännen kauden loppupuolella, jonka jälkeen katsoja voi rauhoittua.

Entä mikä oli huonommin? Aluksi voisi tuntua, että sarja on pilalla koska yksi päähahmoista on ferengi, ja sivuhahmoina heitä on useampikin usein esiintyvä. Sarjan alun jälkeen on kuitenkin ilo huomata, että The Next Generationin pellelajista on saatu kauppiasrotu, joka istuu sarjan maailmaan lopultakin aika hyvin, ja Quarkista ja tovereista saadaan ajoin toimivaakin huumoria ja tarvittaessa vakavampaakin juonikuviota aikaiseksi. Tsekkaa Kaupankäynnin Säännöt.

Huonoa oli kuitenkin se, että kauden kiintiö-mammatroi -jaksojen sijaan saimme melkein joka kaudelle kiintiö-vaihtoehtouniversumijakson, joka parin ensimmäisen jälkeen muuttui tylsäksi pakkopullaksi. Ei siinä mitään, saahan sitä olla peilimaailma, mutta kumman helpoksi liikkuminen niiden välillä yhtäkkiä kävi. Toisaalta, kiitos peilimaailman, saamme nähdä myös lesbosuhteita, erityisesti peili-Kiran suutelemassa peili-Ezriä. Näihin sanoihin taitaakin olla hyvä lopettaa tämä katsaus. Jos se ei vielä tullut selväksi, niin pidin DS9:stä, kovasti - sen maine "tylsänä trekkinä" oli pelkkää teinipoikain ymmärtämättömyyttä.