maanantai 24. elokuuta 2009

Etninen ruoka

Juttelin taannoin eräässä pizzapaikassa toverin kanssa ruokapaikoista ja hän oli saapunut siihen johtopäätöksen, etten piittaa etnisestä sapuskasta. Kiistin tietysti väitteen, sillä se on väärä. Toverin arvio oli kyllä valistuneeksi arvaukseksi ainoa järkevä arvausvaihtoehto, sillä suurin piirtein etnisimmät ruokapaikat, joissa olen käynyt, ovat olleet turkkilaisten yrittäjien pyörittämiä pizzerioita.

Kyse on luultavimmin yhdestä huonoimmista luonteenpiirteistäni, turvallisuushakuisuudesta. Kun menen pizzeriaan syömään, minulla ei ole epäilystäkään ettenkö pystyisi päättämään hetkessä, mitä tilaan. Toisekseen minulla ei ole mitään epäilyksiä siitä, miten pizzeriassa käyttäydytään: Menen sisään, tilaan, makasn, minulle tuodaan pizza ja cola, ripottelen pizzaan oreganoa, syön sen veitsellä ja haarukalla, syön sitä kehää pitkin edeten niin, että minulla on koko ajan lautasellani ympyränmuotoinen pizza, ja viimeiset palat ovat pizzan parhaimmasta osasta, keskustasta. Pizzan syötyäni pyyhin naamani, röyhtäisen, huudan kiitokset ja poistun. Se kaikki lähtee selkärangasta.

Suomessa on pizzapaikkojen lisäksi runsaasti kiinalaisia ravintoloita, enkä ole koskaan käynyt yhdessäkään jos ei lasketa sitä kertaa, kun eräs toinen kaveri tarjosi lounaan muistaakseni vietnamilaisessa sapuskalassa. En ole koskaan epäillyt, ettenkö pitäisi kiinalaisesta ruoasta, mutta kynnys mennä syömään sellaiseen on ollut korkea siksi, etten tunne etikettiä etukäteen, enkä luultavasti tietäisi, mitä edes tilaisin. Eilen kuitenkin kävin Ciné-päivääni upotetulla parin-kolmen tunnin tauolla kaverin suosittelemassa kiinalaisessa ravintolassa Tapiolan kulttuuriaukion laidalla, paikassa nimeltä Yang Cheng. Tilasin pienen empimisen jälkeen kevätkääryleet (2 kpl), pekingin kanaa ja coca-colaa. Saatoin syödä kevätkääryleet väärin, eli käsin, mutta muuten kokemus oli miellyttävä. Ruoka oli erinomaista ja sitä oli paljon (ovatkohan annokset siellä mitoitettu kahdelle?), palvelu oli erinomaista ja miljöö viihtyisä. Tosin ympäristön viihtyisyys johtui jo siitä, että olin melkein ainoa asiakas, mikä toisaalta on ravintolan kannalta harmi. Miinuspuolena mainittakoon ruokaa odottaessani kuulunut epäilyttävä mikroaaltouunin kilahdus. Syödessäni minua suututti omat persoonallisuusvirheeni - tällainenkin ruoka on jäänyt aiemmin kokematta siksi, että olen halunnut varmaa tyydytystä kinkku-tonnikala(-salami) -pizzasta.

Varmaa on siis se, että Yang Chengissä käynen toistekin. Huomaan tässä kuitenkin ansan: nyt kun olen tehnyt uuden aluevaltauksen, tulen vaihtelemaan pizzerioiden, kiinalaisten ruokapaikkojen ja Subwayn välillä, eli en ole päässyt viheliäisestä taipumuksestani mihinkään. Joka tapauksessa, suosittelen Yang Chengiä muillekin Tapiolan tienoilla asuville ja asioiville.

Lisäys 24.8.2009 13.42: vaikka olen vuosia blogannut ja kieliasuani parannellut, onnistun silti välillä kirjoittamaan todella huonosti: "...syön sen veitsellä ja haarukalla aloittamalla syömään sitä kehänmyötäisesti niin, että minulla...". Korjasin kohdan.

3 kommenttia:

Pälli kirjoitti...

Tiedän niin tuon tunteen! Pelon, että ei osaa käyttäytyä oikein. Mulla asiaa on auttanut Miika, joka on puoliksi kasvanut ravintolaympäristössä, kun vanhemmat ovat olleet alalla. Hän on paikassa kuin paikassa kuten se kuuluisa, kala, josta aina puhutaan.

Miika aina sanoo, että ei se ole niin tarkkaa - eikä se olekaan, ellei mene oikeasti johonkin hienoon paikkaan, missä rahaakin saa sitten helposti menemään lähelle 100e/ ateria (sellaisissa paikoissa kun ei syödä vain pääruokaa, vaan vähintään kolmen ruokalajin ateria).

Ainoa hankala juttu lienee on havainnoida, pitäisikö ruoka tilata tiskiltä vaiko mennä istumaan pöytään ja odottamaan tarjoilijaa. Mutta usein varsinkin tuollaisissa etnisissä paikoissa on molemmat vaihtoehdot valittavana. Jos ulko-ovella on ruokalista, niin annosten hinnasta voi päätellä jotain myös palvelusta: 10 euron annoshinnalla ei voi välttämättä odottaa, että istutaan pöytään odottamaan tarjoilijaa, 20:stä eurosta ylöspäin se taas on aika varmaa.

Kun jonkin verran käy tuollaisissa paikoissa, niin oppii aistimaan aika hyvin, että mennäkö tiskille vai pöytään. Hyvä keino on tietysti alkuun käydä jonkun sellaisen kanssa, joka jo tuntee paikan ja tietää miten toimitaan. Itseään ei nolaa myöskään sillä, että seisahtaa ovensuussa ihan pieneksi hetkeksi - jos on hiljaista, ja tarkoitus on mennä pöytään tekemään tilaus, niin hyvin pian tarjoilija tai hovimestari tulee opastamaan sopivan pöydän etsinnässä. Jos taas on kiireisempi aika, voi muiden asiakkaiden toiminnasta päätellä, miten toimitaan. Enkä usko, että kohteliaasti kysymällä nolaa itseään tai paikan väkeä. Sitäkin olemme tehneet. :)

Muutoin normaalit hyvät tavat riittävät. Jos ruoka tilataan tiskiltä, se usein myös maksetaan sinne. Tarjoilijalta voi kysyä asiasta. Hankaluuksia tuottaa joskus se, jos ollaan isommalla porukalla ja kaikki haluavat maksaa erikseen. Joissain paikoissa sitä ei katsota hyvällä, mutta yleensä maksaminen näinkin onnistuu - asiakashan on aina oikeassa. ;)

Suomessa ei onneksi tarvitse huolehtia tipistä. Se vasta olisi hankalaa!

Janne kirjoitti...

Tuota en muistanut mainitakaan - olen useamman kerran ihmetellyt, pitäisikö kävellä tiskille tilaamaan, vai pöytään odottamaan palvelua. Tämä koskee muuten myös pizzapaikkoja; Opiskelijana kävin aina halvoissa paikoissa, joihin menin aina tiskin kautta, ja nykyäänkin käyn suurimmaksi osaksi sellaisissa, jos käyn. Kuitenkin niissä paikoissa, joissa pizza maksaa kympin tai enemmän, oikea vaihtoehto vaikuttaisi olevan se, että menee pöytään odottamaan tai selaamaan menua.

Tässä eräänä päivänä mietin myös että mistä tietää, pitääkö ravintolaan varata paikka etukäteen. Frasier -televisiosarjassa Cranen veljekset ylenkatsoivat naureskellen ruokapaikkaa sen perusteella, että sinne ei tarvinut edes varata paikkaa. Oletan, että nämä ovat niitä 100 euron paikkoja, joissa ei varmaan tule kovin usein käytyä :P En edes tiedä sellaisia Suomessa olevan, mutta kaitpa niitä on.

Pälli kirjoitti...

Ei välttämättä - voi olla, että ravintola on muuten vaan suosittu, ja siksi kannattaa varata paikka etukäteen. Täällä Jyväskylässä on (tietääkseni vain) yksi thai-ravintola, ja tosi hyvä sellainen, johon ainakin joskus kannattaa varata pöytä etukäteen. Kerran menimme noin vaan, ja oli liian täyttä, paikka on aika pieni. Hintataso ei kuitenkaan ole kuin reilusta kympistä kolmeen kymppiin annos.

Ja itse asiassa kerran olemme käyneet Jyväskylän parhaaksi mainitussa ravintolassa, ja muistaakseni emme varanneet pöytää... En ole tosin varma. Siihen ravintolaan emme kuitenkaan mene toiste, köyhien opiskelijoiden näköiset eivät alkuun saaneet palvelua, ja kun sitä alkoi tulla, se muuttui juuri lähteneiden vieraiden haukkumiseksi. Ruoka oli kyllä hyvää, eikä paikka edes ollut niin kallis kuin maineensa antoi ymmärtää, mutta... jos haluaa juhlistaa jotain syömällä hyvin, ei halua saada huonoa palvelua kaupan päälle. :)

Mainittakoon vielä, että emme kai olisi muuten uskaltaneet pistää jalkaammekaan kyseiseen liikkeeseen, mutta satuimme saamaan sinne lahjakortin. :D