keskiviikko 5. elokuuta 2009

Vastustan Madonnaa

Palasin takaisin urbaaniin miljööseen. Valitsin luultavasti oikean paluupäivän, sillä huomenna Helsingin puolella esiintyy muuan artisti, jota katsomaan tullaan luullakseni kaukaakin, ja näin ollen päiväjunat olisivat saattaneet olla huomenna hieman täysiä. Ei sillä, ettenkö olisi tänäänkin joutunut Intercityssä vaihtamaan paikkaa tämän tästä, kun ei lippujen mukana tule paikkatietoja, jos ostaa junasta. Sellaisen huomion tosin laittaisin itselleni muistiin, että junassa pystyy maksamaan pankki- ja luottokortilla. Vain Visa Electron ei kelpaa. Mietin tätä eilen pitkään ja hartaasti, enkä ihan äkkiä löytänyt vastausta VR:n sivuilta.

Mietin sitäkin, mitä vastaisin jos inkvisiittori paukkaisi tulisilla kärryillä taivaista eteeni ja kysyisi, miksen mene Madonnan konserttiin, kun kerran "kaikki muutkin" menevät ja ovat siitä niin innoissaan. En osaisi antaa perusteltua vastausta. Minulla on mielipide, jonka mukaan en vain pidä kyseisen artistin (vai kyseiselle artistille tehdyistä?) kappaleista, mutta en tosiasiassa saa päähäni ensimmäistäkään hänen kappaletta. Paitsi yhden, joka on samalla toinen syy, miksi vastustan Madonnaa: hän on vastuussa kaikkien aikojen toiseksi huonoimmasta James Bond -elokuvan tunnusmusiikista. Hänen jälkeensä on tullut vielä yksi huonompi (miten on mahdollista alittaa rima, ja vieläpä Casino Royalen jälkeen, joka oli paitsi erinomainen elokuva, mutta jossa oli myös yksi parhaimmista Bond-teemoista?), joten katson hänen avanneen portin huonoille tunnusmelodioille.

1 kommentti:

Hyvärinen J. kirjoitti...

Minulle on selvitety Visa Electronin junissa kelpaamattomuutta niin, että koska kyseessä on ns. on-line-maksukortti, VR ei halua ottaa vastuuta maksupäätteen vaatiman langattoman tietoliikenneyhteyden toimivuudesta liikkuvassa junassa. Jos tämä on todellinen syy, on se helppo ymmärtää esim. mokkulan käyttäjänä monellakin rataosalla.

Täytyy sanoa, että Madonnasta en minäkään erityisemmin perusta. Toki hänen ensimmäiset kaupalliset menestyksensä kuuluvat olennaisena osana 80-luvun hittikimaraan, mutta mitenkään erityisen ansiokkaina en niitäkään pidä. Hänen laajaa suosiotaan en ole oikein koskaan ymmärtänyt (kuten en myöskään vaikkapa Beatlesin). Ehkä juuri musiikin tietynlainen särmättömyys tekee siitä niin monen korvaan sopivaa.