Olenkin jo vuosia odotellut seuraavaa, koivun siitepölystä johtuvaa heinänuhaa. Edellinen kerta, kun sain häiritsevissä määrin oireita, taisi olla keväällä 2006, ja olen kuvitellut vaivan iskevän keskimäärin joka toinen vuosi. Ei sillä, että olisi ollut ikävä. Torstaina, eli toisena lämpimänä päivänä, oli havaittavissa vain pientä ärsytystä, mutta perjantaina sitten söin työpaikan ruokalassa keskiviikkona avatulla terassilla, ja sen jälkeen olen raaviskellut silmäni puhki. Ostin perjantaina jopa Histec-merkkistä lääkettä, mutta se ei ole ainakaan poistanut oireita, kenties korkeintaan lievittänyt.
Eilen tein arviolta 35-40 kilometrin pyörälenkin. En tiedä, oliko se allergia huomioonottaen viisasta. Pakkasin puolen litran vesipullon mukaan (joka riitti juuri ja juuri, mutta olisin saanut ottaa enemmänkin), ja poljin ensin Merituulentietä Tapiolaan, ja Pohjois-Tapiolan kautta Kehä ykköselle. Leppävaara on edelleen rikki tietöiden takia, mutta löysin silti tien Mäkkylän asemalle, jossa pidin ensimmäisen lepotauon. Määränpäänä oli siis Malminkartano, ja uskomatonta kyllä, mutta Mäkkylässä matka oli jo voiton puolella. Siitä oli enää muutama kilometri Konalaan, josta Vihdintien ylittämällä on melkein perillä.
Söin Malminkartanon asemalla Donna Casa -pitsan (kinkku, tonnikala, salami, sipuli) pizzeria Interpizzassa. Yhdeksän ja puoli euroa meni juoman kanssa, mutta sapuska oli ihan hyvää (eli peruskamaa), ja paikka muutenkin ihan viihtyisä, josta tosin on osaksi kiittäminen sitä, että taisin olla päivän ensimmäinen ravintolassa syövä asiakas.
Kotimatka oli vähän pidempi, sillä en ollut lainkaan suunnitellut sen reittiä, enkä halunnut mennä samaa reittiä takaisinkaan. Yritin siis suunnata Kannelmäkeen, ja sieltä Haagaan ja sieltä Ramsayn rantaan, josta osaisinkin sitten suoraan Otaniemeen ja Tapiolaan ja kotiin. Melko hyvin onnistuinkin tavoitteissani, tosin eksyin Huopalahteen. Koko matkalla ei mitään oireita allergiasta. Sitten kotiin päästyäni mieleni teki olutta, ja kävin ulkona juomassa yhden Ison Omenan terassilla. Siellä olikin siten vaikeuksia juoda edes sitä yhtä loppuun kun silmät vuotivat niin.
Ostin kuitenkin kesän ensimmäisen pehmiksen. Tai yleensä olenkin syönyt niitä yhden kesässä, joten sama kai vetää sekin heti. Siihen sai jotain ihmeen makuraitoja, jonka olisi ehkä voinut jättää väliin.
En tiedä, onko tämäkään viisasta, mutta nyt kun on sunnuntaiaamu ja aurinko paistaa, niin voisi mennä parvekkeelle kittaamaan aamukahvit ja lueskelemaan kirjaa. Jätin muutaman kymmenen ensimmäisen sivun jälkeen kesken Johanna Sinisalon 'Ennen päivänlaskua ei voi' (joka löytyi Omenan kirjaston sci-fi -hyllystä). Seuraavina lukulistalla on viheliäisen tenttikirjallisuuden lisäksi Kari Hotakaisen 'Sydänkohtauksia' ja toverin suosittelema Kaiho Niemisen 'Maijun Baari'.
3 kommenttia:
"Torstaina, eli toisena lämpimänä päivänä, oli havaittavissa vain pientä ärsytystä, mutta perjantaina sitten söin työpaikan ruokalassa keskiviikkona avatulla terassilla, ja sen jälkeen olen raaviskellut silmäni puhki. Ostin perjantaina jopa Histec-merkkistä lääkettä, mutta se ei ole ainakaan poistanut oireita, kenties korkeintaan lievittänyt."
Itselläkään ei pilleri Aeriusta riitä, tässä hiljan sain reseptin silmätippoihin, Lomudal taisi olla merkiltään. Nyt kun on olen kokeillut muutaman kerran niin aina on lievittänyt silmien kutinaa huomattavasti.
Ovatko nämä kausiallergiat sinulle jokavuotinen riesa?
Tänään en ole saanut oireita. En kuitenkaan osaa sanoa, johtuuko se Histecistä, vai sattuiko nyt vain sateisen yön jälkeen olemaan siitepölypitoisuudet sen verran matalalla, ettei oireita ilmaantunut edes illalla, vaikka kävin auringonpaahteessa yli tunnin lenkilläkin. Tai aavistuksen verran toinen silmä kutiaa juuri nyt, muttei niin että sitä olisi pakko kaivella... kovin paljoa.
Kyllä ovat ihan jokavuotinen riesa, joskus lievemmässä joskus pahemmassa muodossa. Itse olen yleensä pyrkinyt sinnittelemään pelkällä pillerilla ja nenäsumutteella koko kukintakauden, mutta nyt sitten kutinan heitettyä isomman vaihteen silmään (heh heh) tuli viimeinkin hankittua myös silmätippoja, joita olen perinteisesti karttanut (kun sellaisten kanssa läträäminen peilin edessä on jotenkin liian vaivalloista) ja niistä on todella ollut ihan selvästi apua ja nyt ärsyttää kun en ole aiemmin hankkinut. Suosittelen kokeilemista.
Lähetä kommentti