Sain tänään töissä todella raskaan opetuksen. Oli asiakastapaaminen meidän omissa tiloissa, ja tapaamiseen liittyi sitten lounas. Minun ei kai olisi ollut pakko mennä mukaan, kun olin pelkkä asiantuntijaedustaja, mutta änkesin kuitenkin, kun siitä oli ollut puhe ja ruokaa kai oli varattu minullekin. Ajattelin, että mitä tahansa sieltä tuleekin, se voittaa ruokalapuolen peruseineksen.
Täytyy sanoa, että harvoin sitä tulee yllettyä sellaiseen sankaritekoon, että pitää hymyn naamalla, ei huuda 5-vuotiaan lapsen kiihkolla että hyi, yök, en syö, ja samalla kauhoo kitaansa muiden tahdissa korvasienikeittoa. Korvasienikeittoa. Miettikääpä sitä. Sieniruoat ovat yksi sellainen laji, jota en kertakaikkiaan pysty syömään, ainakaan jos tiedän että kyseessä on sieniruoka, ja korvasienet ovat minusta nähden suippumyrkkyseitikin ja valkoisen kärpässienen kanssa samassa sarjassa. Ei siinä kuitenkaan auttanut, ja meni se sitten yllättävän vähillä äänettömillä mukinoilla kurkusta alas. Pääruokana ollut pihvi muutenkin tyynnytti mieleni nopeasti.
Huomenna tentti. Harmi, että tänään piti töihin mennä, mutta toisaalta tuli työkaverin kanssa selvitettyä vielä jokunen seikka, joka olisi tentissä saattanut osoittautua ongelmalliseksi. Nyt täytyy vielä vähän hätälukea, vaikka toisaalta läpipääsyni tuskin enää riippuu siitä. Eivätpä nämä SHV-tentit koskaan aiemminkaan ole minulta ensimmäisellä yrittämällä onnistuneet, mutta tällä kertaa en voi kieltää, etteikö mahdollisuuksia olisi. Hyvällä tuurilla menee, kunhan kirjanpitotehtävä (60 % tentistä) käsittelee työeläkeyhtiötä tai vahinkovakuutusyhtiötä, eikä sisällä mitään ihmekiekuroita ja ansoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti