lauantai 5. heinäkuuta 2008

Mac V

Ehdin jo kirjoittaa pinnallisen, jaksokohtaisen analyysin MacGyverin viidennestä tuotantokaudennesta, nyt kun sain sen viimein katsotuksi, mutta ehkä tosiasiassa riittäisi hieman yleistetympikin katsaus.

Tällä kaudella alkaa tuntumaan vahvasti, että Mac on katsojilta salaa pyytänyt Peter Thorntonilta, josko hän voisi jättää ne agentin hommat vähemmälle, kun tuo sosiaalityö taitaakin olla se kutsumus. Viides kausi tarjoaa tukun jaksoja, jossa takatukkainen sankarimme toimittaa tyhjää huumeiden vastaisten rokkivideoiden kuvauksissa, toimii kouluavustajana slummikouluissa tai näkee unta villistä lännestä. Lähes jokaisessa jaksossa antagonisteina toimii yksi tai useampi valkoinen, usein vähintään keskiluokkainen mies. Muutamina iloisina poikkeuksina on Yakuzan edustaja (sinänsä kyllä melkoisen valkoinen mies), ja ennen kaikkea kauden toiseksi viimeinen jakso, jossa pääpirut ovat valkoinen nainen ja musta mies. No, rehellisyyden nimissä on sanottava, että myös jaksossa 'The Lost Amadeus', jossa ollaan viulujahdissa, on yhtenä kätyrinä tummahipiäinen kaveri. Mitä rasismiin muuten tulee, liian moneen jaksoon on onnistuttu änkemään jonkinlainen "voi voi kun minua vainotaan ihonvärini takia, milloin me ihmiset opimme oikein"-hetki. Niissä jaksoissa, joissa ei käsitellä rasismia, taistellaan sitten milloin huumeita, milloin kapitalismia vastaan.

Ovathan nuo aatteet sinänsä hyviä, mutta minusta on virhe alleviivata niin räikeästi, kun näillä MacGyverin myöhemmillä kausilla alleviivataan. Kukaan ei halua saarnaa, enkä usko kovinkaan monen lapsen uskovan, kun setä sormea heristäen sanoo televisiossa että hyi hyi rasismi, huumeet, viina ja pyssyt. Parempi olisi ollut tehdä Macista vähemmän täydellinen herrasmies, joka joutuisi kohtaamaan omat ennakkoluulonsa, ja sitten olisi voitu jättää ne "lapset, mitä me opimme tänään"-tyyliset typerät lopetukset pois. Ymmärrän, että lasten ja nuorten sarjana MacGyver vaatii jonkinlaisen onnellisen lopun jaksoilleen, mutta kun nyt ne ovat jollain tapaa hieman turhan naiiveja.

Niin että huono kausi? Kun kävin läpi jakso jaksolta kauden saldoa, huomasin että kyllä siellä niitä hyviäkin jaksoja sitten oli. Koko alkukausi erinomaiseen Halloween Knightsiin - jossa MacGyver ja Murdoc liittoutuvat pelastaakseen Murdocin siskon palkkamurhaajaorganisaation kynsistä - asti on yllättävän hyvää materiaalia. Kauden aloittaa kaksiosainen Legend of the Holy Rose, joka tehtiin ilmeisesti samana vuonna elokuvateattereissa pyörineen Indiana Jones ja Viimeinen Ristiretki -elokuvan innoittamana. Vaikka seuraavat jaksot eivät kadonneen ruusun metsästäjien tasolle ihan ylläkään, pysyy laatu korkeana.

Keskikaudella, Halloween Knightsin jälkeen, moralismi ja juonien sosiaalityöluonteisuus alkaa pistämään toden teolla silmiin ja korviin. Meille tarjotaan kourallinen korkeintaan keskinkertaisia jaksoja, jotka on pilattu saarnoille, joiden perusteella voisi kuvitella että Phoenix Foundation hoitaa Yhdysvaltain sosiaalipolitiikan omin avuin. Onneksi The Treasure of Manco palauttaa menon jälleen oikeille uomilleen, vaikka edelleen häiritsee se, että pahisten roolit jaettu lähes yksinomaan valkoisille miehille.

Kauden lopetuksesta voidaan kyllä olla kahta mieltä. Ensinnäkin toiseksi viimeinen jakso, Rush to Judgment, on sekä "milloin me valkoiset opimme suvaitsevaisiksi"-jakso että "media ja toimittajat pahoja"-jakso. Virkistävästi pahisten virkaa toimittavat valkoinen nainen ja musta mies. Viimeinen jakso, Passages, on ilmeisesti monien suosikkijakso. Katsellessani viidettä kautta manasin välillä sitä, miten käsikirjoittajat ja ohjaajat eivät uskalla kokeilla mitään jännittävää (ja "uni villistä lännestä" ei ole mikään jännittävä kokeilu), mutta viimein otetaan joitain riskejä: yksi useassa jaksossa esiintynyt hahmo, MacGyverin isoisä, kuolee, ja samaan aikaan MacGyver joutuu teho-osastolle, ja seikkailee Osiris-laivalla, jonka purserina on itse Anubis. Itse en Passagesistä piittaa, mutta ainakaan siinä ei motkoteta paitsi MacGyverille, joka typeryyttään yrittää ängetä manan majoille isoisänsä ja vanhempiensa perässä.

Kuudes kausi julkaistaneen elokuussa. Kai se on sitten ostettava samantien, vaikka tiedän, että sosiaalityö sen kun vain lisääntyy. On siellä se Strictly Business odottamassa, mutta muuten en ole etukäteen hirveän innostunut.

Ei kommentteja: