Barbaari yrittää ajatella eikä onnistu

Halveksin tänään kotiin kävellessä itseäni matalasta yleissivistyksestäni. En oikein ole varma, mitä se edes on; pelkästään siksi minun yleissivistykseni on oltava heikkoa. Vaikka tietäisinkin, mitä se oikeastaan on, huomaan sen puutteen siitä, että olen usein hiljaa, kun istun iltaa esimerkiksi teoreettista filosofiaa harrastavien ja opiskelevien tuttujeni kanssa. Täytynee taas vetäytyä sosiaalisesta elämästä, kunnes tiedän paremmin, ja kehtaan jälleen näyttää naamaani ulkona.

Toisaalta pahansuopaisessa mielessäni kytee ajatus, että yleissivistys on humanistien keksintö luonnontiede- ja tietotekniikkanörttien, eli "fakki-idioottien" ja sivistymättömien moukkien, pelottelemiseksi. Tiedonlähteistä luotettavin, eli wikipedia, vihjaileekin hieman siihen suuntaan:

Humboldtilainen yleissivistyksen ihanne oli sikäli yläluokkainen, että se korosti aineittensa yleispätevyyttä ja suoraa soveltumattomuutta käytäntöön. Tämän seurauksena kielet, historia ja humanistiset aineet saivat korostetun osan koulujen opetussuunnitelmissa matematiikan ja luonnontieteiden kustannuksella. Reaalilyseot pyrkivät muuttamaan sivistysihannetta tuomalla paremmin esille nykykielet ja luonnontieteet, mutta vielä peruskoulujärjestelmänkin yleissivistysideaalilla on humanististen taitojen korostukseen liittyviä piirteitä.

En kyllä ymmärrä, miten matematiikan - siis ei laskennon, jota lukioon asti opetetaan - teoriat soveltuvat suoraan käytäntöön. Jos joku teoreettinen fyysikko pystyy soveltamaan jotain niinkin yksinkertaista asiaa kuin abstraktia ryhmäteoriaa, en laskisi sitä ihan suoraksi käytännön sovellutukseksi, vaikka kvanttimekaniikalla (ymmärtääkseni) on jopa saatu jotain käytännöllistä aikaan (mikä nykyään tarkoittanee innovaatiota, eli jotain, joka on ihan suoraan muutettavissa rahaksi suomalaisissa yrityksissä).

Wikipedian artikkelissa tosin sanotaan myös, että yleissivistykseen kuuluu myös kriittisyys. Taidanpa siis suhtautua kriittisesti eo. yleissivistyksen määritelmään. Täytyyhän kyseenalaistaa kaikki, kuten jotkut tietävät. Niin, eikä mitään voi määritellä silleen niinku. Paitsi matematiikassa. Josta tuli mieleeni se, mitä en viikonloppuna kapakassa osannut ääneen sanoa filosofituttaville.

Minusta nimittäin matematiikalla sinänsä ei ole juurikaan tekemistä todellisuuden kanssa, vaan se on vain kieli, jolla todellisuutta voidaan mallintaa. Matematiikalla on kyllä pystytty ennustamaan joitain objektiiviseen todellisuuteen kuuluvia seikkoja, kuten erään sähkömagneettisen säteilyn alueen olemassaolo, mutta ko. säteily ei ole olemassa siksi, että matematiikka toimii niin kuin toimii, vaan siksi että fyysikot ovat onnistuneet formuloimaan kelvollisen teorian, joka joissain rajoissa onnistui kuvaamaan ympäröivää todellisuutta. Jos matematiikassa taas onnistutaan formuloimaan syvällisen tuntuisia teorioita ja todistamaan ne "tempuilla", ei todellisuus ole vaarassa - matematiikka se siinä vain kehittyy omilla ehdoillaan.

Enempää en muista siitä, mihin juttu jäi kiertämään, mutta jos se palaa mieleeni, yritän jatkaa.