Soundtrackeista meillä ja muilla

Kävin kuluneella viikolla kirjastossa lainaamassa kolme kappaletta soundtrack-levyjä. Näistä levyistä kaksi oli ulkomaista tuotantoa olleiden elokuvien ääniraitoja, ja kolmas oli kotimaista alkuperää. Ulkomaalaisten (Hellraiser I, II ja III, sekä The Ninth Gate) ja kotimaisen (Lakeuden Kutsu) ääniraitojen välillä oli omituinen ero: ulkomaisilla levyillä todella oli musiikkia kyseisistä elokuvista, mutta kotimainen levy koostui muutamasta elokuvassa soineesta kappaleesta, elokuvasta pätkityistä dialoginpätkistä ja koko joukosta täysin elokuvaan liittymättömistä kappaleista, joista osa vaikuttaisi olevan ko. aikakauden suosittua iskelmämusiikkia ja jotain hieman vanhempaa suomalaista suosittua radiomusiikkia. Sen sijaan elokuvassa varsin kuuluvasti esillä ollut Pasi Kauniston tulkitsema Lakeuden Kutsu puuttui - siitä oli vain elokuvaa varten sävelletty instrumentaaliversio siitä (joka olikin muuten se syy, miksi ylipäätään halusin levyn käsiini). Haluaisinpa kuulla selityksen ilmiölle - miten Suomessa ei osata (tekisi mieli sanoa, että "edes", mutta en viitsi sortua typerään suomalaisvastaisuuteen, eli siihen, että kaikki Suomessa tehty on ihan määritelmällisesti huonoa, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa) tehdä edes soundtrack-levyjä.