Ajattelin kirjoittaa pitkän ja jaarittelevan jutun yksinäisyyden vaihtamisesta laajaan sosiaaliseen verkostoon, jonka ylläpitäminen veisi resursseja joko enemmän tai vähemmän kuin mielenterveyden säännöllinen paikkailu erinäisin konstein. Ei siinä kuitenkaan mitään järkeä olisi ollut. Tiivistäen voisi vaan todeta, että joskus saattaa tympäistä se, verkostoon kuuluvien henkilöjen ristiriidat aiheuttavat ylimääräistä prosessorikulutusta ristiriitaan liittymättömille, mutta näiden kahden henkilön välisten polkujen solmuille. Sitä joutuu miettimään, miten toisen kanssa voi ottaa esiin jonkun toiseen jollain lailla liittyvän asian.
Rumimmillaan tämä saattaisi ilmetä siten, että toinen vaatisi välien katkaisemista toiseen. En tiedä, esiintyykö tällaista oikeasti peruskoulun jälkeen - ei varmaan ainakaan mitenkään suorasti - mutta jos esiintyisi, voisi ennakkoratkaisunani olla valita se osapuoli, joka ei olisi vaatinut puolten valitsemista. Tämä äkkiseltään vaikuttaisi hyvältä ratkaisulta, mutta se ei välttämättä ole vähimmän vastaisen murheen vaihtoehto. Näin ainakin, jos tuttavaverkoston johonkin solmujen ei-tyhjään osajoukkoon kulkee tämän henkilön kautta runsaasti polkuja.
Joku voisi neuvoa: keep it simple. Taannoin katselin Facebook-tuttavaverkostoani. Kyseessä oli graafi, joka esittää jokaisen Facebook-tuttavan sidossuhteet muihin Facebook-tuttaviin. Monilla tutuillani verkostot näyttivät olevan melkoisia vyyhtejä, mutta itselläni oli melko mukava kokoelma yksittäisiä pikkusaarekkeita, ja vain harvat eri solmuja yhdistävät viivat leikkasivat. Jos mukana olisi Facebookin ulkopuoliset tuttavat, olisi graafi tuskin sen monimutkaisempi. Joku toinen voisi pitää verkostoani heikkona (en osaa verkostoitua, eli hyväksikäyttää nykyisiä tuttavuuksiani uusien solmimiseen), mutta henkilökohtaisesti olen melko tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti