sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Ystävänpäivän ilta

Vaikka mietinkin kyllä vakavana, voisiko melkein kolmekymppinen yksineläjä kuluttaa lauantai-iltansa jotenkin muuten, jatkui eilinen ilta James Bondin parissa. Olen ollut Bond-fani pienestä pitäen, enkä vieläkään ole ihan kyllästynyt kyseiseen ilmiöön, vaikka monet Bond-elokuvat olisivatkin vähän lapsellisia. Bond-romaaneja - joiksi lasken tällä erää vain Ian Flemingin kirjoittamat - en kuitenkaan ollut koskaan aiemmin lukenut, ennen kuin hieman ennen joulua otin ja luin Casino Royalen. Aiemmin tällä viikolla aloitin romaanin Live and Let Die (suom. Anna toisten kukkien kuolla). Se ei toistaiseksi ole vienyt samalla tavalla mukanaan kuin Royale, mutta ei se merkittävästi huonommaltakaan vaikuta se ja novellikokoelma Erittäin salainen. Millainenhan teos syntyisi, jos Live and Let Die kirjoitettaisiin nyt? Se on kuitenkin vaikuttaisi olevan nykyvalossa hivenen rasistinen jonkinlaista hessuhopo-murretta vääntävine harlemlaisine toiseuden edustajineen poislukien Mr. Big, josta maalataan kuva mestaririkollisena, jollaisia Bondin ja Felix Leiterin kirjallisten järkeilyjen mukaan nousee jokaisesta isosta populaatiosta.

Illan päätteeksi katsoin vielä elokuvan From Russia With Love. Sitä pidetään kai objektiivisesti yhtenä parhaista sarjan elokuvista, ja myönnän itsekin ettei se sinänsä heikko ole, mutta en usko että olen sitten 90-luvun alun jaksanut katsoa sitä kokonaan alusta loppuun. Eilenkin nukahdin jossain elokuva jälkipuolella sen jälkeen, kun konduktööri oli löytänyt Kerim Beyn surmattuna junasta.

Vakuutuslainsäädännön tentti lähestyy. Aloin eilen lukemaan Lehtipuron-Luukkosen-Mäntyniemen "vihreää kirjaa" Vakuutuslainsäädäntö, ja jätän Hemmon-Hopun Vakuutusoikeuden toistaiseksi vähemmälle. Pitäisi varmaan siirtyäkin tästä samantien lukemaan, mutta taidan lähteä ensin lenkille, kun siellä kerrankin paistaa aurinko.

5 kommenttia:

Pälli kirjoitti...

"...Live and Let Die (suom. Anna toisten kukkien kuolla)..."

:D

Panu kirjoitti...

Aiemmin tällä viikolla aloitin romaanin Live and Let Die (suom. Anna toisten kukkien kuolla).

Minusta Anna toisten kukkien kuolla on oikeastaan hyvä suomenkielinen nimi sille kirjalle, parempi kuin Elä ja anna toisten kuolla (joka toimii paremmin englanniksi ja saksaksi: Live and Let Die., Leben und sterben lassen).

Suomennoksessa on kyllä ärsyttäviä piirteitä, kuten englanninkielisen sanan ingot jättäminen kääntämättä. Se on suomeksi harkko. Ärsyttää tuollaiset kääntäjät jotka eivät viitsi katsoa sanakirjasta kun kohdalle sattuu ensimmäinen outo sana.

Janne kirjoitti...

Pisti myös itselläni tuo ingot silmään, eikä vähiten siksi, että silloin muistui mieleeni sinun joskus kirjoittaneen siitä.

Pirullistahan tuollaisessa yksittäisessä virheessä on se, että se panee epäilemään kääntäjän ammattitaitoa ja siten myös muun käännöksen täsmällisyyttä - kenties siellä vilisee salakavalampia ja vähemmän ilmeisiä mokia.

Panu kirjoitti...

Minun täytyy kyllä sanoa, etten kokenut kirjaa itse rasistisena. Pikemminkin James Bond puhui Mr. Bigistä arvostavasti kuten vertaisestaan vastustajasta, ja se että mustien riveistä nousi Bondille vertaisiaan vastustajia, oli Bondin mielestä yleisellä tasolla hyvä asia, koska se oli merkki siitä, että alistettu ihmisryhmä oli nousemassa toisten vertaiseksi niin hyvässä kuin pahassa.

Anonyymi kirjoitti...

"Minusta Anna toisten kukkien kuolla on oikeastaan hyvä suomenkielinen nimi sille kirjalle, parempi kuin Elä ja anna toisten kuolla (joka toimii paremmin englanniksi ja saksaksi: Live and Let Die., Leben und sterben lassen). "

Aivan. "Live and let live"hän kääntyy suomeksi luontevimmin "antaa kaikkien kukkien kukkia".