Vaikka kulttuurikuntoni onkin todistettavasti vähintään erinomainen (köh köh), kävin silti kohottamassa sitä ja katsomassa oikein teatterissa asti Dome Karukosken uusimman rainan Kielletty Hedelmä. Se kertoo siitä, kun kaksi pohjois-pohjanmaalaista vanhoillislestadiolaistyttöä vastaavat Helsingin, tuon ikiaikaisen sielunvihollisen, kutsuun.
Tiettävästi Suomessakin osataan tehdä hyviä elokuvia, mutta pääsääntöisesti ainakin 2000-luvun teokset tuntuvat keskittyvän lähinnä viinaan, seksiin ja naisiin. Kuten Riisutulla Miehellä, myös Kielletyllä Hedelmällä on varsin hyvät lähtökohdat, ja sillä olisi mahdollisuuksia käsitellä mielenkiintoisia aiheita, kuten uskonnon roolia nykyajan Suomessa, mutta aines onnistutaan hussaamaan ja pelkistämään pelkiksi ulkokuoriksi - suorastaan meikeiksi, jotka tuottajat varmaan mieluusti jyrisisivät pesemään pois.
Sitten kuitenkin elokuvalla oli tarjota positiivisiakin yllätyksiä. Suurin oli se, ettei se kuitenkaan tyypilliseen suomalaisnuorisoleffatapaan ryhtynyt mässäilemään paheilla. Odotin puoliksi, että molemmilla tytöillä menisi viikko kaupungissa kun olisivat oppineet ryyppäämään tajun kankaalle, tupakoimaan ketjussa, piikittämään marihuanaa, hankkineet liukuhihnalla "poikaystäviä" erilaisiin seksikokeiluihin ja jääneet lopuksi kaupunkiin rikollisten narkkaripoikakaverien kanssa juhlimaan aikaiseen hautaan. No, alkoholia he kokeilevat, mutta seksikin jää kiltisti melkein "pussaillaanko?"-asteelle. Poikaystävät he kyllä löytävät, mutta hekin ovat jotain muuta kuin jasperpääkkösiä ja mikkonousiaisia - hieman nörttejä, alle kolmekymppisiä elokuvien ystäviä, joista toinen kehtaa myöntää sängyssä, ettei ole ollut aiemmin sillai. Seksikohtauksissa ei näytetä paljasta pintaa - vähän selkää vain ja huokailua.
Tietysti voi olla monta mieltä siitä, onko elokuvan kiltteys yksinomaan hyvä asia - kun emme saaneet vieläkään todella fiksua suomalaiselokuvaa, niin emme saaneet myöskään täyttä viihde-elokuvaakaan, johon olisi kuulunut yliampuminen. Henkilökohtaisesti olisi ollut kaiken lisäksi kiinnostavaa nähdä kerrankin neuvottomina maalta kaupunkiin saapuneet aikuisuuden kynnyksellä kaupunkilaisikätovereitaan neuvottomammat ja estyneemmät pojat etsimässä itseään kaupungin sykkeessä. Ehkä se olisi kuitenkin ollut vähän liian vaikeaa - monet tilaisuudet tekaista juonenkäänteitä olisivat jääneet käyttämättä, kuten esimerkiksi "In finlant vii häv tis ting koold teinihuora"-kohtaus, jossa miesseurue tarjoaa tytöille drinkit, ja houkuttelevat tytöt matkaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti