Sitähän minun piti vielä, että vuonna 1993 ilmestyneessä Aku Ankan taskukirjassa Sydän paikallaan (157) on yksi "ihan hyvä" tarina nimeltään Majakan Mysteeri, jossa yhden henkilön nimi on Aadolf Hilteri. Hänellä on Eeva-niminen vaimo. Vitsi nyt ei jaksa erityisemmin naurattaa, mutta on silti ihmeteltävä, jos ei nyt kuitenkaan ihailtava, rohkeutta ujuttaa moinen provokaatio tuollaiseen julkaisuun. Minua nyt eivät merkkijonot häiritse, Adolf on ihan tavallinen nimi, ja niin on Hitlerkin (tai ainakin oli joskus), vaikka yksi historian hahmo, jolla sattui sama nimi olemaan, ehtikin saamaan pahaa jälkeä aikaan.
Nyt kuitenkin ensi kertaa huomasin että ruudussa, jossa Mikki palaa Hilterien kartanolle tutkimaan, on kaksi katukylttiä. Toisessa lukee "Sieg", ja toisessa "Hei" (ilman L-kirjainta). Näin siis ensimmäisessä suomalaisessa painoksessa. Tämäkin täytyy pitää mielessä ja tarkistaa sitten, kun uusintapainos joskus parin vuoden päästä ilmestynee. Onkohan alkuperäisessä ollut ihan ällän kanssa?
5 kommenttia:
Minua nyt eivät merkkijonot häiritse, Adolf on ihan tavallinen nimi, ja niin on Hitlerkin
Väitän ja lyön vaikka vetoa, että Aatuja on Suomessa (ykkös- tai kakkosnimenä) enemmän kuin Adolfeja (kumpanakaan) nyky-Saksassa.
Väitän ja lyön vaikka vetoa, että Gotler on tyystin sammunut suku, nimenä.
Vitsi nyt ei jaksa erityisemmin naurattaa, mutta on silti ihmeteltävä, jos ei nyt kuitenkaan ihailtava, rohkeutta ujuttaa moinen provokaatio tuollaiseen julkaisuun.
Zat iz not funny. In Germany, vee do not make jokes about zeese zings.
Eikä tuo ole vitsi. Ketään saksalaista, nuorta tai vanhaa, ei naurata mikään edes etäisesti Gotleriin viittaava vitsi.
Muuten olen sitä mieltä, että eihän me multihuipennuksia jätetä neljään, kun Tähtien sotaakin on julkaistu (vähintään) kuusi settiä.
Adolf saattaa kyllä nimenä olla vähenemään päin. Epäilen kuitenkin, ettei se ole kokenut samanlaista iskua kuin Gotler. Se on tietysti toinen juttu, jos se on vanhentunut samalla tavalla kuin Suomessa jotkut nimet.
Ketään saksalaista, nuorta tai vanhaa, ei naurata mikään edes etäisesti Gotleriin viittaava vitsi.
Sarjakuva oli italialaista alkuperää, mutta minulla ei ole mitään käsitystä siitä, onko Hilterit ja Sieg Hei -jutut suomentajan työtä. Tarinassa itsessään ei ollut oikein mitään juutalaiskriittisiin viittaavaa - jotain taisteluainetta siinä kai kehiteltiin, mutta sekin saattaisi periaatteessa olla suomentajan keksintöä, sillä sekään ei ole tarinan kannalta oleellista vaikka siinä olisi kehitelty paremman makuisia gotler-makkaroita.
Muuten olen sitä mieltä, että julkaisukynnys voisi nousta pysyvästi sieltä vyötärön alta, vaikka Imperiumin vastaiskuhan on toisaalta se paras episodi.
Saksalaiset eivät ole koskaan päässeet edes käsittelemään traumaansa kansallisella tasolla - haava on vieläkin liian kipeä. Mahtaneeko siihen tulla koskaan edes mahdollisuutta, kun älymystö Suomessakin jaksaa yhä miettiä, kuinka se oli ylipäätään mahdollista...
Jos ajatellaan trauman käsittelyn tai surutyön vaiheita, (jotka tosin voivat tulla hiukan eri järjestyksessä ja limittäinkin,) niin Saksassa ollaan yhä kieltämisessä ja unohtamisessa. Vasta niiden jälkeen voi tulla aika oikeasti käsitellä asiaa, jotta se saadaan pois päiväjärjestyksestä.
Itse en ole Saksassa käynyt, mutta kuulemani mukaan natsismi on aika lailla tabu - olen kuullut juttuja esimerkiksi koirasta, jolle sen isäntä opetti heil-tervehdyksen. Kun viranomaiset saivat kuulla asiasta, lehdissä kirjoitettiin, että koira koulutetaan uudelleen ja natsius juuritaan siitä pois...
Kyllä Saksassa keskustellaan asiasta laajastikin - se iso riita oli 80-luvulla, kun Ernst Nolte uskaltautui sanomaan, että natsismi oli ennen kaikkea vastareaktio kommunismiin. Kokonaan toinen asia sitten on, että Saksassa natsisymbolien julkinen esittäminen on kiellettyä, koska perustuslaista lähtien nykyisen Saksan itseymmärrys on, että se on se demokratia, joka on natsismin täydellinen antiteesi. Tähän symbolikieltoon perustunee se koirajuttukin.
Hitler on oikeastaan eteläsaksalainen muoto nimestä Hüttler, joka tarkoittaa lähinnä torpparia, mäkitupalaista tai mökkiläistä. Eteläsaksalaisissa murteissä ü äännetään i:nä (tämän huomaa esimerkiksi kuuntelemalla repliikkejä Poliisikoira Rex -sarjasta, joka sijoittuu Wieniin ja jossa sivuhenkilöt saattavat puhua paksuakin murretta), ja tästä syystä Hitlerin nimi on Hitler. Suvussa on kyllä käytetty muitakin kirjoitustapoja, sekä Hüttleriä että Hiedleriä.
Muoto "Hitler" on oikeastaan vasta Hitlerin isän lukkoonlyömä. Käytetyn ääntämyksen (lyhyt i) kannalta se on oikeastaan virheellinen - "Hittler" olisi enemmän saksan yleisten kirjoituskäytäntöjen mukainen. (Jos törmäisin nimeen Hitler ensimmäisen kerran tänään, olettaisin, että se äännetään pitkällä i:llä: Hiitler, ei Hit-ler.) Nimissä toki esiintyy aina paljon oikeinkirjoituksen horjuvuutta, varsinkin siellä Itävallan takamaalla, missä kirjakieltä ei Hitlerin syntymän aikoihin välttämättä edes kunnolla osattu ja paikallisen murteen äännejärjestelmä eroaa paljon kirjakielestä.
Nimi on yhä tavallinen muodoissa Hiedler ja Hüttler. Mutta Hitler-muodossa se kuuluu yksinomaan Hitlerin isän, Alois Hitler vanhemman, jälkeläisille.
Ironian huippu on, että Hitlereitä on enää vain Yhdysvalloissa, jonne Adolfin velipuolen Alois nuoremman puoliksi irlantilainen poika emigroitui.
Tämä Hitlerin veljenpoika William Patrick Hitler muuten palveli ambulanssimiehenä toisessa maailmansodassa USA:n armeijassa. Göringin veljenpoika Werner taas pommitti Saksaa Lentävän Linnoituksen kakkoslentäjänä, vai perämiehiksikö niitä pitää kutsua. Werner Goering (amerikkalainen kirjoitustapa) lensi laivueessa, jonka nimi oli "Helvetin Enkelit", ja aikalaistodistusten mukaan hän oli rohkea sotilas ja armoton, siviiliuhreista hätkähtämätön pommittaja.
Lähetä kommentti