Michael Crichton on kuollut, ja lehdet kertovat vain jostain jääkiekkoilijoiden (kas kas) huumerikoksista - urheiluhan tunnetusti on merkki terveellisistä elämäntavoista ja elämänhallinnasta - tai pilipalijulkkisten taudeista. Minulle on jostain vuoden alusta tullut Helsingin Sanomat, ja olen viime aikoina kovasti harkinnut tilauksen lopettamista. Ei sitä ehdi lukemaan, ja silloinkin kun sen lukee, uutiset ovat tuota tasoa. No, taisi Crichtonistakin olla jokin marginaalihuomautus jossain, mutta miksi pilata hyviä tekosyitä närkästyä.
Lopuksi muistuttaisin itseäni, että ei edelleenkään ole kovin hyvä idea nauttia alkoholia keskellä viikkoa, esimiehen läsnäollessa ja vielä niin, että seuraavana päivänä on töitä, ja vieläpä vierasesiintyminen vieraan tiimin ryhmäpalaverissa. Työeläkepäivät olivat paljolti vähän höpöhöpöä. Buffet-tarjonta oli kyllä tyydyttävää, vaikka seuraavana aamuna hieman kaduttikin. Huonoimman esiintyjän pystin saa Liisa Hyssälä, joka luki selvimmin paperista ympäripyöreyksiä. Sen sijaan seuraamani paneelikeskustelu työelämän muutosten vaikutuksesta työeläkkeisiin oli erinomainen esitys suurimmilta osin. Kannattaa katsella Eläketurvakeskuksen sivuilta erityisesti Osmo Soininvaaran avauspuheenvuoro ja varsinainen paneelikeskustelu. Myöskään muiden avauspuheenvuoroja ei sovi väheksyä, paitsi sen yhden, jonka mielestä ihminen on niin vanha kuin kokee olevansa. Se varmaan lämmittää ikäsairauksista kärsivää kahdeksankymppistä. Mikähän on, kun mikään ei auta vaikka kuinka kivenkovaan inttää olevansa kolmekymppinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti