perjantai 18. joulukuuta 2009

Star Trek: Voyager, 5. kausi

Viisi kautta Voyageria takana. Tässä vaiheessa on kai ihan turvallista esittää väite, ettei Voyager tule koskaan olemaan paras Trek-sarja. 60-luvun sarjaan ja 2000-luvun Enterpriseen en edelleenkään voi ottaa kantaa, mutta The Next Generationille Voyager häviää reilusti, ja The Next Generation häviää Deep Space Ninelle jos ei reilusti, niin ainakin selvästi. Tällä en tosin yritä sanoa, että Voyagerin viides kausi olisi ollut huono. Päinvastoin, se oli Voyagerin toistaiseksi ehkä laadukkain kausi - neloskausi ei tosin juurikaan häviä sille, jos nyt edes sitten häviää.

Se, mikä tässä sitten oikein hiertää on se, että nelos- ja vitoskausien laadukkuus johtuu vain siitä, että sarjan tekijät ovat oppineet tekemään vain paremmin sen, mitä he tekivät kolmella ensimmäisellä kaudella, tai ainakin kakkos- ja kolmoskaudella. Ehkä voisi jopa muotoilla niin, että vitoskausi oli vain yritys parantaa edelleen neloskaudesta. Sarjan pohjimmaiseen vikaan, eli siihen, että se on "köyhän miehen The Next Generation", ei ole puututtu.

Toisekseen henkilöhahmojen kehitys on vähän olematonta. Liian moni jakso keskittyy Tohtoriin ja Seven of Nineen. Ei sinänsä, molemmat ovat mielenkiintoisia hahmoja joita näyttelee asiansa osaavat näyttelijät, mutta mitä esimerkiksi Chakotay tekee tällä kaudella? Hengailee taustalla ja hallusinoi nyrkkeilystä yhdessä jaksossa. Mitä tekee Neelix? Ei ole niin ärsyttävä kuin aiemmilla kausilla, muttei myöskään oikein tee mitään muuta kuin hengaile taustalla, ja hoida yhdessä jaksossa kakaraa. Entä Tom Paris? Tuvok? Eivät tee paljon mitään yhtä tai kahta jaksoa lukuunottamatta. Janewayn sentään on pakko olla vähän enemmän mukana kuvioissa, ja B'Elannaa näkyy vähän, tosin häntä tuntuu vaivaavan lievä skitsofrenia; välillä hän on hyvinkin sävyisä, mutta joissakin jaksoissa päreet palavat pienimmästäkin provokaatiosta.

Tohtorista on sanottava sen verran, että hieman tympäisee sekin, etteivät käsikirjoittajat edes yritä kirjoittaa hänelle tekemistä siltä pohjalta, että kyseessä on hologrammi, pelkkä tietokoneohjelma. Sen sijaan hologrammiuteen suhtaudutaan lähinnä kierrettävänä esteenä, ellei sitten sivuuteta moista epämukavaa seikkaa kokonaan.

Yhteenvetona muotoiltakoon, että toisinaan nyppii haaskattu potentiaali (etenkin DS9:een verrattaessa), mutta on Voyager kuitenkin hyvää viihdettä, jota on mukava istahtaa katsomaan jakso tai pari työpäivän päätteeksi. Ja sitten jaksokohtaisiin pika-arvioihin.

 ---

Night: Viidennen kauden ensimmäinen jakso alkaa lupaavasti: Voyager on ajautunut alueelle, jossa ei ole tähden tähteä, on vain pimeää loputtomiin, ja alueen pitäisi niin laaja, että sen ohittaminen kestää kaksi vuotta. Yö vaatii veronsa, ja etenkin naiskapteenimme ajautuu syvälle syyllisyydentuntonsa syövereihin miettiessä hänen neljän vuoden takaista ratkaisuaan, joka jätti miehistön ansaan delta-kvadranttiin. Sitten selviääkin, että kyseessä on jonkinlainen spatiaalinen ilmiö, ja samalla kun sankarimme yrittävät selvitä avaruuden lokapoikien juonista, pääsevät he myös eroon pimeydestä. Matka jatkuu taas normaalisti. .

Drone: Kuljetinongelmien seurauksena alukselle syntyy uusi borg-kuhnuri, joka kasvaa aikuiseksi päivässä. Seven opettelee äidillisiä maneereita, ja uusi Hugh opetetaan talon tavoille. Varsin onnistunut jakso, jonka vika on siinä, että se on jälleen yksi Seveniin keskittyvä jakso - eikö muut hahmot ole ansainneet parempaa kohtaloa? 8+.

Extreme Risk: B'Elanna kärsii viime vuonna kuulemistaan uutisista, joiden mukaan Maquis-väki on tapettu lähes viimeistä miestä ja naista myöten (kuten DS9:ssä nähtiin). Samaan aikaan muut touhuavat uuden sukkulatyypin kanssa, ja ajautuvat kilpavarusteluun Night-jaksossa esiteltyjen roskakuskien kanssa. B'Elannan masennuksesta olisi ollut mukava nähdä merkkejä jo aiemminkin, nyt kaikki tulee vähän pystymetsästä, kuten myös maaginen parannus, jonka myötä jakso loppuu status quohon. 7+.

In The Flesh: Tapaamme jälleen ystävämme laji 8472:n, jotka ovat puolustuspolitiikkaansa miettiessä päättäneet luoda kopion Tähtilaivaston päämajasta (miten, se ei muistaakseni selviä). Vuosi sitten vihollisrodun persoonallisuus jäi tasolle "tapamme kaikki", mutta tässä he ajattelevat melko ihmismäisesti. Joka tapauksessa hyvä jakso. 8.

Once Upon a Time: Uusi sukkula tekee pakkolaskun planeetalle, ja loukkuun jäävät Paris, Tuvok ja aluksen YH-äiti Samantha Wildman. Koska heidän kohtalonsa on periaatteessa vaakalaudalla, yrittää Neelix suojella Wildmanin kakaraa totuudelta. Tämän vuoksi katsojakin joutuu kärsimään seuratessa holo-satua hassusta herra Flotterista ja Treviristä, vesipatsaasta ja puumiehestä. Melko nolo jakso. 6-.

Timeless: Kerrankin hyvä Harry-jakso, joka sijoittuu 15 vuoden päähän tulevaisuuteen, jossa Voyager suoritti pakkolaskun alfa-kvadrantin rajamaille jäiselle planeetalle, kun taas Harry ja Chakotay pääsivät takaisin Maahan asti. Syyllisyydentunnon ajama, petturiksi Chakotayn kanssa leimattu Harry yrittää korjata virheensä borgien temporaalitekniikan avulla. Virheenkorjaus ei ihan onnistu, mutta leikkaa Voyagerin matkasta lopulta 10 vuotta pois. Seven of Nine nähdään kännissä. .

Infinite Regress: 7/9 sairastuu jakomielitautiin. Ihan hauskaa Seven-irrottelua, vaikkakin pohjimmiltaan kyseessä onkin vain silkka viihdejakso. Paremminpuoleista viihdettä kylläkin. .

Nothing Human: Avaruustorakka hyökkää B'Elannan kimppuun, ja tarrautuu häneen pysyvästi. Meidän Tohtori ja Harry suorittavat parissa minuutissa "lähes mahdottoman" ohjelmointityön, ja luovat kardassialaisen hologrammiversion natsitohtorista. Lisäksi hologrammiteknologian avulla he luovat replikan avaruustorakassa sisälmyksineen päivineen. Kaikkea sillä voi tehdäkin. Noiden typeryyksien jälkeen käsissä on ihan mielenkiintoinen jakso, jossa käsitellään eettisiä kysymyksiä (mahdollisesti) arvelluttavin keinoin saavutetuista lääketieteellisistä tutkimustuloksista. Koska olen pohjimmiltani sivistymätön juntti, kaikki upposi minuun kuin häkä, enkä ymmärtänyt, miksei saavutettuja hoitokeinoja voi käyttää, jos saavutuksen takana on jotain hämärää. Jos johonkin tappavaan tautiin olisi vain yksi parannuskeino ja sen sattuisi keksimään joku lääkäri vastentahtoisten ihmiskokeiden avulla, niin pitäisikö sitten jättää vaan kaikki herran haltuun ja todeta, ettei parannuskeinoa ole, kuollaan pois? 7+.

Thirty Days: Pitkästä aikaa hyvä Paris-jakso. Hänet alennetaan vänrikiksi toilailujen seurauksena, jotka paljastuvat jakson aikana. Tietysti alusta asti on selvää, että hän on tehnyt jotain "oikein" mutta "väärällä" tavalla. Kaltereiden takana Paris laatii kirjeen isälleen, jonka kanssa hän ei ole koskaan ollut väleissä, eikä odotakaan koskaan pääsevän väleihin. 8.

Counterpoint: Ihan OK juonittelujakso, josta ei paljoa sanottavaa jää. .

Latent Image: Tohtorille selviää, että hänen muistiaan on peukaloitu. Alkaa selvitystyö, joka johtaa syviin mietteisiin yksilöllisyydestä, Tohtorin ihmisoikeuksista. Salaisuuksien paljastuttua Tohtori sekoaa, eli hänen ohjelmansa jää jumiin loputtomaan silmukkaan. Jaksossa on joitain ärsyttäviä piirteitä, esimerkiksi nuori, 18 kuukautta aiemmin kuollut naisupseeri, josta emme ole aiemmin kuulleetkaan mitään. Picardon aina yhtä luotettava nappisuoritus kuitenkin korvaa paljon. 8-.

Bride of Chaotica!: Hupijakso, jonka olisi kannattanut vain lähteä ennakkoluulottomasti parodioimaan mustavalkoisia, hölmöjä tieteiselokuvia. Nyt sisään on leivottu jälleen yksi spatial anomaly of the week muukalaisineen ja ontuvine selittelyineen. Muuten olisi saanut ehkä kasialkuisen arvosanan tai seiskapuolen, nyt 7-.

Gravity: Tuvok ja Paris joutuvat tekemään pakkolaskun planeetalle, jossa aika kuluu normaalimaailmaa nopeammin - muutaman kuukauden reissu on muille vain tunti-pari. Planeetalta löytyvä, samaan ansaan joutunut nainen rakastuu Tuvokiin, joka ei pysty vastaamaan tunteisiin. Ihan kohtuullinen jakso siirappiteemasta huolimatta. 7+.

Bliss: Avaruushirviö saa miehistön uskomaan telepatian voimin, että nyt olisi tarjolla suora reitti takaisin Maahan. Janewayn alussa lausuma sarkastinen "What's wrong with this picture?" vaihtuu pian naiiviksi auvoksi kaikkien, paitsi 7:n, Tohtorin ja sarjan kakara-hahmon Naomi Wildmanin kohdalla. Yrityksistä huolimatta alus ajautuu avaruushirviön kitaan. Sieltä kuitenkin löytyy W. Morgan Sheppardin riemukkaasti esittämä raihnainen, pakkomielteinen veteraani. Hauska jakso. 8.

Dark Frontier: Jakso on oikeastaan kai kaksiosainen, mutta se ilmeisesti esitettiin televisiossakin yhtenä "feature-length" -settinä. Borgit saavat yhteyden Seveniin, ja kutsuvat luokseen. Borg-kuningatar (jota ei esitä kuitenkaan Alice Krige) yrittää murtaa Seiskan tahdon ilman assimilointia, mutta sankarittaremme on kai viettänyt liikaa aikaa ihmisten seurassa. Ihan hyvä jakso, jota vaivaa vähän sen tarkoituksettomuus - tai pikemminkin itsetarkoituksellisuus. Borgit suunnittelevat kyllä jälleen Maan nappaamista itselleen, mutta muuten koko jakson idea on se, että Seiska jää vangiksi, pelastetaan se ja jatketaan sitten matkaa. 8-.

The Disease: Yök. Vitoskausi on tähän mennessä ollut tasoltaan varsin hyvä, mutta tässäpä meillä on pökäle, jossa Harry ottaa salarakkaan ksenofobisen muukalaisrodun riveistä. Janeway motkottaa: hyi hyi, ei saa sekstailla muukalaisten kanssa. Harry ei tottele, koska RAKKAUS voittaa kaiken ja on kaiken yläpuolella. .

Course: Oblivion: Neloskauden jakso Demon saa jatkoa. Tom ja B'Elanna menevät naimisiin, kotimatka on kutistunut kahteen vuoteen jonkun parannellun warppimoottorin ansiosta, mutta alus ja miehistö alkaa hajoamaan ("demolekularisoitumaan") jostain kumman syystä. Jakson puolessa välissä selviää, ettei kyseessä ole oikea miehistö, vaan Demon-jakson biomimeettiset olennot, jotka ovat jotenkin unohtaneet olevansa sellaisia, ja seilanneet tähdissä siinä uskossa, että ovat niitä, keitä esittävätkin. En ymmärrä, miten katsojan pitäisi paljastuksen jälkeen piitata pätkän vertaa, miten olennoille käy. Ihan se ja sama, vaikka kuolevat urakalla, kun tiedämme, että oikea Voyager on jossain turvassa. Kuin ihmeen kaupalla Voyager sattuukin paikalle juuri, kun kopioalus kopiomiehistöineen on hajonnut avaruuteen miljooniksi hopeapisaroiksi. 6.

The Fight: Kylläpä vitoskauden taso on yhtäkkiä laskenut - tässä on jo kolmas jakso putkeen, joka ei oikein vakuuta. Chakotay alkaa hallusinoimaan aluksen ajauduttua "Kaoottiseen avaruuteen", jossa fysiikan lait eivät päde. Hohhoijaa, vai niin. Käy ilmi, että hallusinaatiot nyrkkeilyottelusta ovatkin omituisen muukalaisrodun tapa yrittää kommunikoida. Jakson ainoa hyväksi luettava puoli on sen kokeilunhaluisuus - se tuntuu yhdeltä pitkältä huumetripiltä, ja sikäli poikkeaa tavallisuudesta. 6.

Think Tank: Varsin nautittava jakso, jonka pohjaideasta (miten paljon ollaan valmiita maksamaan palveluksista) olisi saanut enemmänkin irti. Nyt homma vähän lässähti tavanomaiseen ystävinä esiintyneet, mutta ilkeiksi paljastuneet alienit -pyöräytykseen. Seinfeldin Jason Alexander vierastähtenä antaa varsin mukiinmenevän esityksen. 8.

Juggernaut: Ihan hyvä jakso, joka kuitenkin kuuluu lähinnä toimintajännäri-osastolle. Avaruuden roskamiehet, malonit, palaavat kuvioihin, ja antavat hieman moniulotteisemman kuvan itsestään. Ihailtavaa, miten isänmaan puolesta lokapojiksi pestautuneet ovat valmiina antamaan henkensä, jotta teollisuusjätteet saataisiin kaadettua mahdollisimman syrjäiseen ulkoavaruuden kolkkaan. Janeway ja kumppanit eivät moista toimintaa tietenkään hyvällä katso, mutta hullu mörköalien ja hajoamassa oleva jätteenkuljetusalus pakottavat yhteistyöhön. Melkein tekisi mieli antaa kasi, mutta kyllä tämä juuri sinne seiskatasolle jää. .

Someone to Watch Over Me:  Tohtori opettaa Sevenille deittailutaitoja, mutta rakastuu oppilaaseensa. Hieman täytejaksonomainen, mutta laadukas ja hauska. Vähän korpeaa se, että Tohtoria ja Seveniä ryöstöviljellään, mutta fakta on toisaalta sekin, että Picardo on sarjan paras näyttelijä, ja Seven käyttökelpoisin, kenties mielenkiintoisinkin, hahmo. Onneton loppu lämmittää sydäntä. 8+.

11:59: Janeway kertoo tarinan vuosituhannen vaihteessa Yhdysvalloissa eläneestä esiäidistään. Vähäeleinen jakso, joka ei nojaa lainkaan teknopaskapuheeseen, eikä toimintaan. Epätrekkimäisyys sinänsä ei haittaa tavaramerkissä, jota tässä vaiheessa on tuotettu yli 500 jaksoa, mutta omaan makuuni tämä muistutti vähän liikaa jo tavanomaista, halpaa draamasarjaa. 7+.

Relativity: Kolmoskauden tuplajaksossa Future's End tapaamamme 2900-luvun aikapoliisi tekee paluun, tosin näyttelijänvaihdoksen siivittämänä. Bruce "Jack Dalton" McGilliä on ihan mukava nähdä. Tarjolla on jälleen aikamatkustusparadoksisotku, jonka kai ei ole tarkoituskaan olla järkevä, vaan lähinnä vaikuttaa "monimutkaiselta" ja tarjota samalla nelisenkymmentä minuuttia toimintaviihdettä. Juoni pähkinänkuoressa: Aikapoliisi palkkaa Sevenin jäljittämään sabotöörin, joka on asentanut tuhoisan pommin Voyageriin, ja lopulta sabotööri paljastuu poliisiksi itsekseen. En nyt ihan varma ole, oliko koko jaksossa järkeä, mutta kyllähän tästä ihan nautti. 8-.

Warhead: Kausi lähestyy loppuaan, ja meille tarjoillaan jakso, jossa on puhuva pommi. Tietysti pommi kaappaa Tohtorin ulkomuodon, joten Robert Picardo pääsee taas esiintymään. Ei oikein napannut. 7-.

Equinox, pt. I: Voyager kohtaa toisen Caretakerin delta-kvadranttiin paiskaaman federaation aluksen, tiedelaiva Equinoxin, jota vaivaavat hirviöt toisesta ulottuvuudesta. Equinoxilla asiat ovat sujuneet toisin kuin Voyagerilla: nälän riivaamat, rämisevässä loppuunkäytetyssä aluksessa seilaavat tinanappiupseerit ovat luopuneet Tähtilaivaston ihanteista, prime directivestä ja eettisestä toiminnasta päästäkseen vain takaisin kotiin. Mielenkiintoinen asetelma, vaikkakin jakso painottuu liikaa räminätoiminnan puolelle, ja cliffhanger-lopetus nyt ei vaan vedä vertoja TNG:n Best of Both Worldsille tai vaikkapa DS9:n Call to Armsille, jos sitä cliffhangeriksi voisi kutsua. Ihan kelpo lopetus kaudelle, vaikka olisi tietysti saanut olla parempi. 8+.

Ei kommentteja: