Kauppiaat

Pitäisi kuulemma päivittää blogia - ja tottahan se on. Kirjoitusrutiini pääsee epämiellyttävästi ruostumaan muuten. Joulun päivät nyt eivät vaan kuitenkaan olleet erityisen virikkeellisiä. Junatkin kulkivat ajallaan, vaikka niin uhiteltiin myöhästymisillä. Nyt en pääse rikastumaan korvausvaatimuksilla. Harmin paikka.

Sain joululahjaksi rannekellon. Periaatteessa minulla olisi kyllä ollut vanhakin, mutta siinä ei ole enää vuosiin ollut pattereita. Olisi tuostakin varmaan pelin vielä saanut, mutta mitäpä tuosta. Uusi kello ei tarvitse pattereita. Siinä on jonkinlaiset aurinkokennot, jotka konvertoivat fotonien törmäyksen (vai absorboivatkohan ne niitä?) energiaksi, jolloin kellon akku latautuu, ja kello pysyy käynnissä. Lahjan ostajat olivat kuitenkin yliarvioineet ranteeni paksuuden, ja jouduin tänään käymään säätämässä kellon ranneketta. Lähimmän kultasepänliikkeen nuori neiti vasaroi hetken kelloni kanssa, ja nyt se sopii paremmin käteen. Jostain syystä hän ei edes perinyt maksua operaatiosta, vaikka yritin kysyä, että mitähän tämä maksaa. Itsehän tietysti liiketoiminnastaan päättävät, mutta luulisin, ettei esimerkiksi muutaman euron palvelumaksu nostattaisi kuluttajien puolelta kovin äänekästä vastalauseiden tulvaa, paitsi tietysti jos ovat tottuneet siihen, että rannekkeita säädellään vapaaehtoistyönä. Toivottavasti tytön palkka ei ole pelkkää provisiota.

Joulun jälkeen maailma oli muuttunut. Ensin huomasin lähikauppakeskukseni olevan jatkossa avoinna joka sunnuntai 12-18. Sitten tänään lenkillä käydessäni havaitsin, että lähin Siwa on nykyisin auki joka päivä aamukahdeksasta iltayhteentoista. Paitsi sunnuntaisin, jolloin se aukeaa vasta yhdeksältä. Minusta tuntuu, että pitää jonain iltana käydä myöhään kaupassa ihan vain kannattaakseni moderniin elämään sopivaa toimintatapaa. En tosin tiedä, mitä mieltä kaupan työntekijät asiasta ovat, ja katsovatko he pahalla silmällä, jos joku tietentahtoen yrittää valinnoillaan osoittaa, että on kivaa käydä hakemassa päivän ruoat varttia vaille yksitoista. Ehkä he haaveilevat jo nyt paluusta vanhaan. Minulla on sellainen muistikuva, että ennen vanhaan kaupat menivät jo lauantaisin kiinni nykyistä aikaisemmin, ja sunnuntaisin nyt eivät ainakaan olleet auki koskaan.