Irti vertailusta

Arkielämässä puhuisin mieluiten totta, ja sen vuoksi kutsuisin itseäni mielelläni suoraan tyhmäksi, sivistymättömäksi ja lihavaksi. Varon kuitenkin antamasta edellämainittujen kaltaisia lausuntoja, koska eräs elämäni maksiimeista (jotka muuten pitäisi koota joskus yhteen) on olla aiheuttamatta muille pahaa mieltä.

On näet mahdollista, että joku pitää minua fiksuna, suht' sivistyneenä ja korkeintaan tukevana ja näin kokee, että asettamalla itseni jonkin mitta-asteikon kiintopisteeksi tuomitsen jonkun toisen tyhmäksi, sivistymättömäksi tai lihavaksi. On tietenkin totta, että jos mittareista päästään yhteisymmärrykseen, voidaan todistaa, etten ainakaan siten mitattuna ehkä ole jonkun tarpeeksi suuren joukon tyhmin, sivistymättömin tai lihavin. Nyt siis asettamalla itseni huonoon valoon tulen tehneeksi samoin jollekin toiselle, jota ei ollut eikä ole lainkaan tarkoitukseni moittia. Onhan niin, että ihmisellä on oikeus olla millainen hyvänsä ilman, että joku saivarteleva tekointellektuelli katselee pitkin nenänvarttaan.

Miettiessäni asiaa suihkussa tämän merkinnän sisältö kuulosti kovinkin älylliseltä, mutta kirjoitettuna siitä katosi se vähäkin järki. Loppuun minun piti vetää hieno johtopäätös, mutta ehdin jo aidosti unohtaa sen, tai sitten alitajuntani suojelee minua lopulliselta nolaukselta. Se liittyi jotenkin siihen, että tyhmyys, sivistymättömyys ja lihavuus ovat tiloja, joista pyrin pois, ja siksi voin haukkua itseäni mutten muita, koska en voi olla koskaan täysin varma toisten motiiveista omata jokin ominaisuus X, jota en itse haluaisi omata.

En muuten pidä verbistä 'omata'. Se on jotenkin sellainen sana, jota käytetään vain kun ei tiedetä oikeaa sanayhdistelmää asian sujuvaan ilmaisuun.