Olen katsonut nyt yhden kauden ja 11 jaksoa Deep Space Ninea. Ensivaikutelmani on, että se on jonkin verran The Next Generationia synkempi ja siten aikuismaisempi. Tähtilaivaston uljaat soturit eivät ole enää (niin) siloposkisia, yksiulotteisen hyviä yleispoliiseja. Dataa vastaavassa roolissa oleva Odo osoittaa misantrooppisia piirteitä, toiset pääsankarit ovat entisessä elämässään olleet terroristejä. Jaksot eivät enää pääty välttämättä mitenkään onnellisesti, ja huolimatta siitä, että sarjassa on päähenkilöidenkin joukossa ihmislapsi, wesleycrusherit ovat ensimmäisen 31 jakson aikana pelastaneet päivän laskujeni mukaan yhden (1) kerran.
Kuitenkin sarja kärsii paljon siitä, että monet jaksot ovat käytännössä uudelleenlämmiteltyjä toisintoja aiemmista TNG:n täytejaksoista. Tässä vaiheessa olemme nähneet jo aika monta kertaa, miten omituinen entiteetti ottaa mystisesti valtaansa jonkun miehistön jäsenen, jos ei koko miehistöä, eikä välikohtauksella ole mitään pysyviä vaikutuksia, vaan ongelma on hoidettu pois alta jakson lopussa. Odotan sydän kylmänä sitä hetkeä, kun television suunnalta kuuluu: It seems to be caused by some kind of subatomic particles, sir. Lisäksi on todettava, että ferengi päähahmojen joukossa ei olisi ollut ihan minun valintani, vaikka ajan myötä Quarkiin onkin tottunut, ja onkin hahmona toimivampi kuin TNG:n kävelevät vitsit.
2 kommenttia:
Minä itse asiassa olen päässyt paremmin jyvälle TNG:n ferengikuvasta vasta viime aikoina ja olen ihmetellyt miten erilaisia TNG:n ja DS9:n ferengit ovat. DS9:ssä ferengit olivat selkeästi kauppamiehiä ja Quark oli asenteiltaan melkoisen pasifistinenkin. TNG:ssä ferengit olivat pikemminkin ilkeitä pygmiromulaaneja.
Totta. Ja täytyy sanoa, että DS9:n maalaama kuva on moninverroin onnistuneempi, huolimatta siitä että toisaalta Quark on (kolmannen kauden alkupuoleen mennessä) ainoa ferengi, jonka luiden ympärillä on lihaakin. Quarkin veli ja veljenpoika ovat vähän sellaisia yksiulotteisia juonenkuljettajia.
Lähetä kommentti