Olen jo moninaisia kertoja huomannut, että heti, kun ei ole käytännöllistä tilaisuutta Internetin käyttöön tai kirjoittamiseen, tulee mieleen kaikenlaisia hienoja aiheita, joista toteaa itselleen, että pitääpä blogata aiheesta. Sitten, kun tilaisuus koittaisi, ei tulekaan mieleen enää mitään.
Praha on siis nähty ja koettu. Kokemattomana matkailijana minulta saattoi jäädä peräti merkittävä osa "pakollisistakin" nähtävyyksistä väliin. Toisaalta, jos lähtisin uudestaan kaupunkien äitiin, koostuisi matkani lähinnä ekskursioista kaupungin laidoille tai pidemmälle matkalle muihin kaupunkeihin. Turistikeskusta on nähty, ja vaikka ne katedraalit ja muut hienot rakennukset olivatkin komeita patsaineen päivineen, on se kaikki kuitenkin nähty. Lisäksi viimeisenä kokonaisena matkapäivänäni kiersin paljon keskustan ulkopuolisilla alueilla ja huomasin, miten mukavaa on kun ympärillä ei hälise loputtomana virtana kaikenmaailman turisteja. Varsinkin saksalaisia turisteja kohtaan kehitin jonkinlaisen asenteen - tosin ei kokonaan heidän omasta syystään, se myönnettäköön.
Minulla oli ehkä myös jonkinlaisia odotuksia matkan suhteen. Odotin matkailun avartavan, ja siis tietoisuuteni nyrjähtävän taas jotenkin. Näin ei vaikuttanut käyvän, kunhan asenteeni museoita kohtaan kyynistyi asteen verran. Kansallismuseon jättimäistä kivikokoelmaa katsellessani kävi mielessäni, että murikat saattaisivat hyvinkin olla pelkkää lasia ja muita väärennöksiä, enkä koskaan voisi tietää eroa. Museoiden funktio ei kai toisaalta ole viihdyttää jotain turistinpölvästiä saamalla tämä vakuuttumaan siitä, että tämä näkee omin silmin jotain autenttista. Tai jos on, niin kai silloin riittäisi asettaa näytteille taitavia väärennöksiä. Sivistystarkoituksiin riittää esimerkiksi kuva maalauksesta jossain kirjassa, eikä sillä oikeastaan ole mitään väliä, tuleeko koskaan nähneeksi ihan aitoa, alkuperäistä esinettä, tai että onko sitä (enää) edes olemassa. Tosin jos sille tielle lähdetään, niin yleistietona voidaan esittää vaikkapa minun töherryksiäni. Ja minun kuvataiteelliset taitoni ovat edelleen viisivuotiaan tasolla.
En muuten pidä hirveästi lentämisestä. Oli tietysti mukava istuskella paluumatkalla ikkunanapaikalla pilvettömänä päivänä, mutta kun sain laskeutumisesta jonkinlaisen korvasäryn. Nyt on väsy. Jos olisin edelleen lomalla, menisin näihin aikoihin nukkumaan, ja heräisin kuuden tunnin päästä aamuviideltä ja jäisin sänkyyn odottelemaan aamiasmakkaraa. ProSieben -kanavalta tulisi aamutuimiin elokuvia ja Malcolm in the Middle. Samalta televisiokanavalta näin mainoksen, jossa oli pätkiä saksaksi dubatuista Star Trekeistä. Ilmeisesti "Kabel einsilta" alkoi perjantaina Star Trek -kuukausi; niin ainakin mainoksen ymmärsin.
P.S. Tosiaan - vaikka vältin kovasti mieltämästä matkaani jonkinlaisena lomasuorituksena, niin yhden mokan tein. Lentokentällä paluukoneeni boarding-kutsua odotellessa kävin muina turisteina ostoksilla, ja ostin Matinkylän Alkoistakin löytyvää viinaa (olin jo aiemmin ostanut Becherovkaa paikallisesta supermarketista), ja vasta kassojen jälkeen huomasin, että kaupassa olisi ollut "czech specialties"-hyllykin täynnä paikallisen näköisiä juomia ja karkkeja. En kehdannut sitten enää palatakaan, etenkin kun kantamuksia oli jo muutenkin ihan tarpeeksi. Ensi kerralla täytyy muistaa katsella tarkemmin, ja salakuljettaa mieluummin erikoisuuksia kuin bulkkitavaraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti