Työpäivä oli pitkä, ja alkoi oikeastaan jo aamukuudelta, kun päräytin aamun toisella 503:lla toimistolle valmistautumaan päivän keikkaan (ja tekemään pikipäin yhden pikkunakin). Toimistolla huomasin unohtaneeni varamuistitikun kotiin, ja piti lähteä hakemaan. En viitsinyt sitten palata työpaikalle enää, vaan lähdin suoraan Helsingin rautatieasemalle, josta yhdeksän jälkeen lähdimme kohti Seinäjokea. Tampereelle asti matka taittui mukavasti IC² 85:llä. Tampereella vaihdoimme pendolinoon S 45. Sain taas erittäin elävän muistutuksen siitä, miksen koskaan matkusta pendoilla. Yleisen epämukavuuden ja haisevuuden lisäksi vaunumme vessa tulvi. Siellä oli joitakin senttejä vettä lattialla (ei sentään ollut sontaa seassa), joka lainehti myös matkustajaosastolle. Toimivaa vessaa sain etsiä parin vaunun verran, eikä sekään toiminut kunnolla. Ensin oli saippua loppu, ja sitten kraanasta ei aluksi ollut tulla yhtään vettä. Oli taas viimeinen kerta, kun moisella polkujunalla kuljen.
Stressasin etukäteen taas asiakaskeikkaa (vääntelehtin sängyssä puolille öin ja heräsin aamuviideltä), mutta ilmeisesti se sujui taas melko sulavasti. Paluumatka Seinäjoelta taittui lentokoneella. Sellaisella hieman epävakaan oloisella potkurikoneella. En ole oikein koskaan mieltänyt sitä, että Seinäjoellakin on lentokenttä, jossa itse asiassa on liikennettä ainakin pari lähtöä päivässä, ja ovat kuulemma maanantaina saaneet ihkaensimmäisen lomalennonkin. Hieman unelias tunnelma siellä asemalla kieltämättä oli. Lennon aikana mietin, että näin sitä sorruttiin taas ympäristörikokseen turhan takia. Se en ollut kyllä minä, joka matkajärjestelyt hoiti, mutta olisin voinut tietty kieltäytyä lennosta ja palata junalla etelään. Olisin tosin edelleen kotimatkalla, ja nytkin on "hieman" nuutunut olo. Aamulla pakko mennä aikaisin töihin, loppuviikoksi onkin vielä urakkaa, joka on pakko saada tehdyksi.
3 kommenttia:
Hrrr, potkurikone :S Kotimeiltä ajaessa Seinäjoelle, on se lentokenttä muistaakseni matkan varrella. Ainakin siihen olen monta kertaa törmännyt. Sentään menitte edes toiseen suuntaan junalla! Musta tuntuu, että meillä kaikki työreissut hoidetaan aina lentokoneella. Kun käytiin joulukuussa Joensuussa ja olin ehdottomasti junan kannalla niin muutama työkaveri nosti kauheen messun että eivät missään nimessä istu junassa niin kauaa :P
Minäkin olen aistivinani kanssatyöntekijöissäni jotain ihan erilaisia asenteita matkustukseen kuin itselläni. Itse kulkisin kyllä busseilla (YTV-alueella) ja junilla, mutta muille ne ovat kauhistus. Eilenkin kun saavuttiin Helsinki-Vantaalle, ja ajauduttiin omille teillemme, niin molemmat mukanaolleet työkaverit lähti suorinta tietä takseille, kun minä yritin änkyttää jotain bussilla menemisestä Helsinkiin ja Kampista sitten kotiin. Se oli kauhistus, ja ajauduin sitten toisen työkaverin taksikyytiin, joka oli sentään vähän samaan suuntaan.
Tietysti jos näiden, hmm, no, joukkoliikenteeseen epäillen suhtautuvien junakokemukset rajoittuvat paskalinoihin, niin ei tietysti ihme jos ei nappaa istua junassa :P
Minusta muuten tuntuu, että ainoa syy, miksi menimme junalla edes toiseen suuntaan, oli se, että Seinäjoelle ei olisi päässyt oikeaan aikaan lentokoneella.
Mäkin kiukulla köröttelen aina bussilla kun ne yhteydet nyt on ihan hyvät kuitenkin (vaikka siis työmatkoilta tullessa sen taksin hinnan saisi takaisin matkakorvauksena). Kaikki työkaverit on niin omalla autolla kulkijoita, että huh huh! Mua ei periaatteessa haittaa, että ne ei suostu missään nimessä astumaan bussiin tai junaan, mutta se mua ärsyttää kun niitten pitää aina ihmetellä ja voivotella, miten mä jaksan kulkea bussilla. Voisin vaahdota siitä pienen romaanin verran, mutta jätän nyt väliin :D
Lähetä kommentti