Seurasin maailmanparannusta

Välillä tuntuu kuin aika kuluisi sitä hitaammin, mitä enemmän tekemistä on kuitenkaan ilman, että aika kävisi pitkäksi. Kävin siis itsekin maailmanparannusfestivaaleilla. Ensi vuonna kun muistan ottaa vielä oikeaa rahaa mukaankin, niin voin kokeilla niitä eksoottisia, mutta hyvältä tuoksuvia ruokia. Kuuleman mukaan oli vielä hyvääkin. Mitään sen erityisempää ei festivaaleilla kuitenkaan ollut. Näin Pelle Miljoonan kaupustelemassa jotain levyä, ja Ben Zyskowicz ojensi minulle nyt jo laukun pohjalle unohtuneen EU-vaalimainoksen. Melkein törsäsin kirjateltassa muutamaan opukseen, mutta pihistelin. Kävin sen sijaan kotimatkalla Lasipalatsin terassilla yhdellä keskinkertaisella oluella. En ole ihan varma, mikä erottaa hyvän ja huonon oluen muu kuin tieto siitä, että merkin A pitäisi olla huonompaa kuin merkin B. Pitäisi ottaa asiaksi tehdä sokkotesti itselle ja selvittää asia. Kuumana (?) kesäpäivänä olutmerkillä ei kuitenkaan taida olla ihan niin suurta merkitystä.