Arvasin, että tänään menisi ylitöiksi. Menee varmaan huominenkin, sillä keskiviikkoinen esitysmateriaali on edelleen valmistelematta. Lenkille en kyllä jaksa, enkä taida jaksaa tenttiinkään tänään enää sen kummemmin lukea. Taidan vain valmistaa illallisen, katsoa jakson Voyageria (nyt siinä on tullut muutama ihan kelvollinen jakso) ja lukea loppuun Jeff Lindsayn Darkly Dreaming Dexter, johon mainio Dexter-sarjakin perustuu. Täytyy kyllä sanoa, että kerrankin filmatisointi on parempi - jotenkin tuo Lindsayn romaani tuntuu vain jotenkin niin epälaadukkaalta. Nopealukuinen se kyllä on. Televisiosarja-Dexter, josta olen nähnyt kaksi ensimmäistä tuotantokautta, on sitä vastoin osoitus siitä, että televisiomaailmassakin osataan tehdä vielä laadukkaita sarjoja.
Kirjallisuusraporttini vihjaa siis, että luovutin sen Eilisen päivän saaren ja Pianonsoittajan suhteen. Vaikka Lindsayn romaanista en voi väittää pitäväni (se on lähinnä "ihan ok, mutta..."-tasoa), oli kuitenkin ilo huomata, että lukeminen onkin edelleen mukavaa, ja että ilta sujuu jopa mukavammin lukiessa kuin tieteissarjaa warppivauhtia katsellessa.
Palatessani kotiin bussilla työkaveri oli samassa bussissa. Oli vähän noloa, sillä jäin bussin etuosiin istumaan, enkä edes huomannut häntä, ennen kuin olin nousemassa pois. Niin on käynyt usein ennenkin: bussiin astuessani etsin välittömästi vapaan penkkiparin, sillä suomalaiseen tapaan en kovin herkästi haluaisi istua ventovieraiden viereen etenkään, kun en ole ihmisenä pienikokoisemmasta päästä. Jos pikaisella silmäyksellä bussi näyttää edes vähän siltä, ettei täysin vapaita pareja ole, jään istumaan ihan bussin etuosaan, enkä ehdi kiinnittämään huomiota muihin. No, toivottavasti hän ei loukkaantunut. En usko ainakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti