Kävin sunnuntain ratoksi ainoastaan muutaman kilometrin kävelyllä (askelmittarin mukaan 3,16 kilometriä, Espoon karttapalvelun mukaan 3,27 kilometriä). Otin aamun valokuvaorganisoinnista innostuneena kamerankin mukaan, mutta en viitsinyt kastella sitä heikossa sateessa.
Voyagerin katseleminen tökkii. Toisen kauden arvostelusta on pari viikkoa, ja menen vasta kolmannen kauden puolessa välissä. Ei mahda mitään, mutta jaksoissa ei ole The Next Generationin näkemyksellisyyttä, eikä Deep Space Ninen (tai Babylon 5:n) luomaa tunnetta siitä, että hahmojen teoilla ja tapahtumilla on jotain väliä, vaan oikeasti voimme luottaa siihen, että jakson lopussa kaikki on jälleen hyvin. Kaikkiaan käteen jää vaikutelma liukuhihnatuotannosta, jota tehdessä on vain päätetty tehdä trekkiä, eikä mietitty yhtään, mikä aiemmissa sarjoissa oli parasta ja että mitä uutta voitaisiin tuoda tähän konseptiin
Huomaan, että päivitystahtini on kiihtynyt viime aikoina tuntuvasti. Se johtuu siitä, että laskin hieman kirjoittamiskynnystäni opittuani käyttämään Internet Archivesia paremmin, ja otin sitten talteen yhden arvostamani bloggaajan kirjoituksia vuodelta 2003, ja olen niitä lukiessa ottanut vaikutteita. Täytyy vain pitää huolta, että periaatteeni julkaista vain sellaista, jonka kirjoittamisesta en häpeä jäädä kiinni, ei rikkoudu. Muuten olen ihmetellyt kovasti, miten blogit tuntuivat olevan parempia ennen vuotta 2005; Lähes poikkeuksetta suosikkibloggaajieni parhaat kirjoitukset ovat vuosilta 2002-2004, vaikka toisaalta uskon että yhä jatkavat kirjoittajat ovatkin kehittyneet parempaan suuntaan. Johtuisiko ilmiö sitten siitä, että silloin 6 vuotta suomalainen blogiyhteisö oli niin pieni, että oli helpompi käydä blogien välistä dialogia ja ottaa aiheita muilta. Toisekseen ainakaan Bloggerissa ei ollut mitään sisäänrakennettua kommentointijärjestelmää, joten keskustelu käytiin muutenkin joko blogeilla tai sitten sähköpostilla. Nykyään kun blogiyhteisö tarkoittaa lähinnä muotiblogeja ja niiden keskinäistä lepertelyä, ei tällaista kanssakäyntiä enää ole. Niin se kehitys kehittyy. Toisaalta on mahdollista, että suhtaudun vain tunteikkaammin vanhaan materiaalin, ja väheksyn nykyistä. Viiden vuoden päästä suhtautumiseni voi olla erilainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti