Uskomatonta kyllä, mutta sain asuntoni tuuletettua oleskelukelpoiseksi. Tänään voisi yrittää vielä tuulettaa vähän myöhempään, sillä jonkinlainen perustunkkaisuus jäi silti jäljelle yöksi.
Kävin eilen iltapäivälenkkini sijasta Alkossa. Oikeastaan kahdesta syystä. Ensin, töissä tuli juhannuksen aikoihin ilmi, etten luullakseni ole koskaan juonut Koskenkorva -viinaa. Se ikään kuin kuuluisi suomalaiseen tapakulttuuriin, joten pitänee sitä kokeilla kerran. Toisekseen työkaveri tiesi suositella vaniljajäätelön ja Baileys irish creamin yhdistelmää. Se oli varsin hyvää, mutta taisin lorauttaa liikaa likööriä sekaan - sain aamuksi koko päivän kestävän päänsäryn, enkä edes ymmärtänyt ottaa päänsärkylääkettä, kun ajattelin sen olevan vain yksinkertaista kofeiinideprivaatiota huolimatta siitä, etten jättänyt eilen kahveja väliin. (Baileys ilmeisesti sopisi myös kahvin keralla juotavaksi, pitää viikonloppuna kokeilla - arkena ei aamukahviin sitä uskalla sotkea, enkä sitä paitsi viitsi kotona edes arkisin keittää kahvia).
Alkossa oli muutakin mielenkiintoista, mutta sen verran tyyristä, etten pelkästä uteliaisuudesta viitsinyt koittaa. Konjakkihyllyssä oli Janneau -merkkistä armanjakkia. Maailma taas ivaa minua, sillä ihan sen vieressä oli Château de Pellehaut -merkkistä juomaa.
Kesäkuu muuten päättyy tänään, ja olen nyt pitänyt tasan yhden kuukauden kirjaa menoistani ja tuloistani. Harmillista, että kesäkuukin oli vähän tulojen ja menojen suhteen epätyypillinen sikäli, että meille maksettiin palkan mukana lomarahat, ja toiseksi tuli kuitenkin varattua (ja maksettua) se lomamatka ja maksettua opintolainan lyhennykset. Jos kuitenkin jätän ne huomiotta, laskin että jäin noin tuhat euroa voiton puolelle. Tiesin kyllä säästäneeni arjen ruokamenoissa ja alkukuusta myös vähän makeismenoissa, mutta yllätyin silti positiivisesti. Yleensä minulla on normaaleina kuukausina jäänyt jotain seitsemisensataa euroa ylitse. Mikä mukavinta, tiedän että voin vielä tästäkin parantaa: karkkiin (ja vastaaviin) minulta kului kesäkuussa 60 euroa ja 18 senttiä, ja limsaan upposi 55 euroa ja 35 senttiä. Melkein 120 euroa siis yhteensä. Jos jätetään vähän mukavuuteen varaa, niin voisin pudottaa ainakin 80 euroa järkeistämällä sokerikuluja vähän. "Oikeaan" ruokaan minulta meni 22,29 euroa, ja tämän lisäksi maitoon 7,98 euroa. Tämä on tietysti vain näennäisesti vähän, sillä maksan veroja noin 5 euroa / työpäivä ruoasta, eikä se näy kirjanpidossani. Lisäksi vapaa-ajan roskaruokaan meni 53,73 euroa. Tästä voi hyvinkin vähentää ilman, että tarvitsee jäädä kokonaan pizzoitta. Viihteeseen upposi 26,70 € (musiikki) + 69,80 € (DVD) eli noin satanen. Tästäkin voisi kai vähentää vähän, etenkin kun hyllytila on tosiaan jo aikapäiviä loppu. Baarikäynteihin (3 kappaletta muistaakseni) meni lisäksi 48,80 euroa. Loput sitten upposivat laskuihin ja muihin arkitarpeisiin. Kyllä tällä varmaan yksi opintolaina maksetaan, ja lopulta hankitaan se asuntokin, vaikka siihen muutama vuosi meneekin ennen kuin saa edes sen lainan (minäkään en vanhempiani vetäisi mukaan takauspuuhiin). Jatkan joka tapauksessa kirjanpitoa heinäkuussakin.
tiistai 30. kesäkuuta 2009
maanantai 29. kesäkuuta 2009
Sulan
Tiedän, ettei saisi marista säästä, mutta tehtäköön tiettäväksi, kuten teen joka kesä, etten ole oikein kesäihmisiä. Tai mikäs kesässä, mutta helteistä en nauti. Minulle riittäisi, jos lämpöä olisi viitisentoista astetta, ehkä muutama päälle. Talven aikana asuntonikin on näköjään oppinut pitämään lämmön sisällä - muistan viime kesänä kerskuneeni, että asuntoni on helteilläkin viileä. Toista se on nyt. Tämän enempää en kuitenkaan viitsi valittaa - sopivat helteet minulle tai ei, on nyt kuitenkin keskikesä, ja tällöin kuuluukin olla tällaista. Kyllä se syksy sieltä vielä tulee.
Deep Space Nine -urakkani on alkanut kääntymään ehtoopuolelle. Aloitin viikonloppuna kuudennen tuotantokauden katselun ja on sanottava, että kyllä DS9 taitaa tosiaan olla The Next Generationia parempi sarja - tosin pienen särön aatoksiini toi viidennen kauden lopettavan ja kuudennen aloittavan loisteliaan seitsenosaisen jakson typeränoloinen deus ex machina -päätös. The Next Generation on tietysti klassikko ja jossain mielessä karismaattisempi kuin modernimpi sisarsarjansa. Nyt kun Trek on tapetilla, niin olen alkanut harmikseni harkitsemaan myös Voyagerin hankkimista. Mielikuvani DS9:stä oli myös paljon ansaittua kielteisemmät (muistan nuoruudestani kavereideni puheita, joissa DS9 haukuttiin tylsäksi sarjaksi), joten voisinko olla erehtynyt myös Voyagerin suhteen? Tosin Voyageria olen nähnyt itsekin joitakin jaksoja joskus 10 vuotta sitten, ja se ärsytti minua silloin. Toisekseen kaikki nyttemmin lukemani arviot pääasiassa ylistävät DS9:iä mutta pitävät Voyageria pettymyksenä lukuunottamatta sen ensimmäistä kautta. Voisi tietysti yrittää "kausi kerrallaan ja sitten loppuu jos ei pidä"-periaatetta, mutta tiedän jo etukäteen toiseksi periaatteekseni "ei yhtä tuotantokautta ilman seitsemättä".
Kait se on tuosta tukahduttavasta ilmanalasta huolimatta lähdettävä kävelylle, jonka jälkeen on kait yritettävä tuulettaa asunto pitämällä parvekkeen ovi (myös parvekelasi) auki, jos tämä kasvihuone siten pysyisi oleskelukelvollisena.
Deep Space Nine -urakkani on alkanut kääntymään ehtoopuolelle. Aloitin viikonloppuna kuudennen tuotantokauden katselun ja on sanottava, että kyllä DS9 taitaa tosiaan olla The Next Generationia parempi sarja - tosin pienen särön aatoksiini toi viidennen kauden lopettavan ja kuudennen aloittavan loisteliaan seitsenosaisen jakson typeränoloinen deus ex machina -päätös. The Next Generation on tietysti klassikko ja jossain mielessä karismaattisempi kuin modernimpi sisarsarjansa. Nyt kun Trek on tapetilla, niin olen alkanut harmikseni harkitsemaan myös Voyagerin hankkimista. Mielikuvani DS9:stä oli myös paljon ansaittua kielteisemmät (muistan nuoruudestani kavereideni puheita, joissa DS9 haukuttiin tylsäksi sarjaksi), joten voisinko olla erehtynyt myös Voyagerin suhteen? Tosin Voyageria olen nähnyt itsekin joitakin jaksoja joskus 10 vuotta sitten, ja se ärsytti minua silloin. Toisekseen kaikki nyttemmin lukemani arviot pääasiassa ylistävät DS9:iä mutta pitävät Voyageria pettymyksenä lukuunottamatta sen ensimmäistä kautta. Voisi tietysti yrittää "kausi kerrallaan ja sitten loppuu jos ei pidä"-periaatetta, mutta tiedän jo etukäteen toiseksi periaatteekseni "ei yhtä tuotantokautta ilman seitsemättä".
Kait se on tuosta tukahduttavasta ilmanalasta huolimatta lähdettävä kävelylle, jonka jälkeen on kait yritettävä tuulettaa asunto pitämällä parvekkeen ovi (myös parvekelasi) auki, jos tämä kasvihuone siten pysyisi oleskelukelvollisena.
keskiviikko 24. kesäkuuta 2009
Vuokraus on rikos
Epäpoliittisuudestani johtuen en ole kovinkaan tarkalla silmällä seurannut viime aikaista vaalirahakohua. Tänään kuitenkin huomasin Helsingin Sanomain sivuilla uutisen, jossa taivasteltiin sitä, että asuntoja vuokraavan instanssin vuokralaisina on neljä ihmistä, joista yhdellä on peräti ihan hyvä vuokra johtuen sopimuksen iästä ja ehdoista. Tästä johtuen pääministerin pitäisi kuulemma erota, kuten myös Kuntien Eläkevakuutuksen toimitusjohtajan ja varmuuden vuoksi itse asiassa koko hallitus pitäisi vaihtaa oikeaa "kansan" ääntä edustavaan väkeen.
Siis: eläkeyhtiö, jonka sijoitustoimintaan kuuluu muun muassa kiinteistöjen vuokraaminen, joka on varsin turvallistakin vastuuvelan katetta näinä talousmylleryksellisinä aikoina, ja eläkkeensaajien onneksi eläkeyhtiö on jopa onnistunut aikoinaan löytämään pitkäaikaisia, luotettavia vuokralaisia, ja tämä on nyt ongelma. Miksi?
Aika ajoin harkitsen kyllä vakavasti Hesarin viikonlopputilaukseni lopettamista. Säästäisin siinä rahaakin, mitä, pari kymppiä kuussa. Voisi olla varaa vaikka parempaan vuokra-asuntoon, jos vielä kerran vaihtaisi. Kevalla ei kyllä ollut minun tarpeisiini ihan sopivaa asuntoa, joten minun on kai tyydyttävä nykyisen työnanantajani omistamaan ja minulle vuokraamaan asuntoon... hups, paljastinko jälleen uuden korruptioskandaalin?
Siis: eläkeyhtiö, jonka sijoitustoimintaan kuuluu muun muassa kiinteistöjen vuokraaminen, joka on varsin turvallistakin vastuuvelan katetta näinä talousmylleryksellisinä aikoina, ja eläkkeensaajien onneksi eläkeyhtiö on jopa onnistunut aikoinaan löytämään pitkäaikaisia, luotettavia vuokralaisia, ja tämä on nyt ongelma. Miksi?
Aika ajoin harkitsen kyllä vakavasti Hesarin viikonlopputilaukseni lopettamista. Säästäisin siinä rahaakin, mitä, pari kymppiä kuussa. Voisi olla varaa vaikka parempaan vuokra-asuntoon, jos vielä kerran vaihtaisi. Kevalla ei kyllä ollut minun tarpeisiini ihan sopivaa asuntoa, joten minun on kai tyydyttävä nykyisen työnanantajani omistamaan ja minulle vuokraamaan asuntoon... hups, paljastinko jälleen uuden korruptioskandaalin?
tiistai 23. kesäkuuta 2009
Yksi osuuskauppa heitä hallitsee
En teistä muista tiedä, mutta minusta on kerrassaan ilahduttavaa, että on olemassa alueosuuskauppa nimeltään Keskimaa. Ehkä Keskimaan S-Marketeissa myydään lembas-merkkistä matkaleipää, uruk-hain lihaa ja piippukessua suoraan Sarumanin varastoista. Jos ei, niin toimitusjohtaja Melkor ottanee ideasta vaarin, ja minä ainakin lupaan antaa konsumerismille pikkusormen.
Huomioni johdosta alkoi tehdä mieleni lukaista Hobitti ja Taru Sormusten Herrasta uudelleen. Aika on vain vähän kortilla. Lukulistalla on Jari Tervon 'Myyrä', ja pitäisi varmaan pikkuhiljaa alkaa harkitsemaan jonkun yliopistotentin suorittamista puhumattakaan siitä, että marraskuussa on vakuutusmatematiikan sovellusten uusintatentti. Runsaan kuukauden päässä häämöttävän kesäloman pyhitän kuitenkin laiskottelulle, joten silloin periaatteessa voisi vielä lukea viihdettä. Kirjojen uusintaluku kuitenkin on vähän luotaantyöntävä ajatus, mieluummin käyttäisin aikani uusiin. Kummallista, sillä elokuvia ja sarjoja kuitenkin katselen mieluusti useita kertoja, ja joidenkin bloggaajien vanhat tekstit eivät sadannenkaan kerran jälkeen ole menettäneet timanttiuttaan.
Kuitenkin Tolkienin pääteokset ovat pahuuden, siis valkoihoisen, oikeakätisen heteromiehen sysimustia raamattuja, kuten Jarkko Tontti väkevästi todistaa.
Huomioni johdosta alkoi tehdä mieleni lukaista Hobitti ja Taru Sormusten Herrasta uudelleen. Aika on vain vähän kortilla. Lukulistalla on Jari Tervon 'Myyrä', ja pitäisi varmaan pikkuhiljaa alkaa harkitsemaan jonkun yliopistotentin suorittamista puhumattakaan siitä, että marraskuussa on vakuutusmatematiikan sovellusten uusintatentti. Runsaan kuukauden päässä häämöttävän kesäloman pyhitän kuitenkin laiskottelulle, joten silloin periaatteessa voisi vielä lukea viihdettä. Kirjojen uusintaluku kuitenkin on vähän luotaantyöntävä ajatus, mieluummin käyttäisin aikani uusiin. Kummallista, sillä elokuvia ja sarjoja kuitenkin katselen mieluusti useita kertoja, ja joidenkin bloggaajien vanhat tekstit eivät sadannenkaan kerran jälkeen ole menettäneet timanttiuttaan.
Kuitenkin Tolkienin pääteokset ovat pahuuden, siis valkoihoisen, oikeakätisen heteromiehen sysimustia raamattuja, kuten Jarkko Tontti väkevästi todistaa.
maanantai 22. kesäkuuta 2009
Pessimistin iltasatu
Vaikka kävin pyörällä tänäänkin töissä, ja vaikka kävin töiden jälkeen kuntosalillakin rehkimässä, intouduin käymään illansuussa vielä reippaahkolla kävelyllä. Pyörätiellä maleksi pahamaineinen rosvokopla, neljä pikkulasta, korkeintaan 5-6 -vuotiaita. Kaksi poikaa, molemmilla polkupyörät, ja kaksi tyttöä. Toinen pojista kysyi kavereiltaan, haluaako joku hänen pyöränsä kyytiin jopparille. Pienen hiljaisuuden jälkeen toinen tytöistä aloitti:
- Mä haluun!
- Et sä.
- ... mut mä haluun.
- Sä oot liian painava.
Sitten joku tyyppi käveli heidän ohitseen, eikä kuullut sen enempää. Mutta joku tyyppi näki suhteellisen pettyneen ilmeen pienen tytön kasvoilla. Todistinkohan trauman syntyä? Vielä muutama vuosi, ja sama tyttö katselee laihana itseään inhoten peilistä ja itkee olevansa liian painava, ja kumartuu sitten oksentamaan päivällisen.
No, toivotaan silti parasta.
- Mä haluun!
- Et sä.
- ... mut mä haluun.
- Sä oot liian painava.
Sitten joku tyyppi käveli heidän ohitseen, eikä kuullut sen enempää. Mutta joku tyyppi näki suhteellisen pettyneen ilmeen pienen tytön kasvoilla. Todistinkohan trauman syntyä? Vielä muutama vuosi, ja sama tyttö katselee laihana itseään inhoten peilistä ja itkee olevansa liian painava, ja kumartuu sitten oksentamaan päivällisen.
No, toivotaan silti parasta.
lauantai 20. kesäkuuta 2009
Juhannus Matinkylässä
En malttanut olla ulkoiluttamatta kameraa juhannusaattona ja -päivänä. Tällä kertaa sillä tavanomaisella 18-55mm objektiivilla.
Suomen suvi, aurinkoinen ja lämmin.
Café Merenneidon juhannusterassille riitti kuitenkin porukkaa. Jos kuunteli ihmisten jutustelua, niin runsaiden kirosanorivien välistä kuuli lähinnä vaikerrusta sään kylmyydestä. Välillä joku komensi kipakasti lapsia leikkimästä liian lähellä rantaa.
Minun ei kyllä ollut kylmä - paitsi sormiin. Olut oli ihan juotavaa.
Ilta huipentui juhannuskokkoon.
Seuraavana päivänä ajattelin käydä kävelyllä. Muuan orava nuuski Joosefinkujan Siwan pihassa.
En keksi tähän mitään nokkelaa kuvatekstiä.
Meno oli päällä juhannuspäivänäkin.
Suomalaiseen tapaan meno oli itse asiassa niin lujaa, että osa sammui ja jouduttiin viemään selvittämään päätään.
Suomen suvi, aurinkoinen ja lämmin.
Café Merenneidon juhannusterassille riitti kuitenkin porukkaa. Jos kuunteli ihmisten jutustelua, niin runsaiden kirosanorivien välistä kuuli lähinnä vaikerrusta sään kylmyydestä. Välillä joku komensi kipakasti lapsia leikkimästä liian lähellä rantaa.
Minun ei kyllä ollut kylmä - paitsi sormiin. Olut oli ihan juotavaa.
Ilta huipentui juhannuskokkoon.
Seuraavana päivänä ajattelin käydä kävelyllä. Muuan orava nuuski Joosefinkujan Siwan pihassa.
En keksi tähän mitään nokkelaa kuvatekstiä.
Meno oli päällä juhannuspäivänäkin.
Suomalaiseen tapaan meno oli itse asiassa niin lujaa, että osa sammui ja jouduttiin viemään selvittämään päätään.Pari ajatusta juhlatunnelmissa
Puolet juhannuksesta on takana. Täytyy sanoa, etten ole koskaan ollut mikään suuri juhannuksen ystävä, enkä ole sitä käytännössä viettänyt sitten lapsuusvuosien, jolloin keskikesän juhlat olivat lämmintä ja aurinkoista aikaa. Kävin kuitenkin Matinkylän rannalla, Café Merenneidon piha-alueella järjestetyssä juhannusjuhlassa parilla tuopposella ja katsomassa, miltä se juhannuskokko nyt sitten näyttää. Hyvä ettei illan aikana alkanut jälleen satamaan. Kaukana joka tapauksessa olivat suomalaisfilmien maalaisjuhannustunnelmat. Väki istuu kaljalla kuin millä tahansa kapakan terassilla, ja joku yhtye soittaa humalaisille tanssimusiikkia.
Alkuviikosta uutisissa oli ennen Blomqvistin tapausta jonkin verran narinaa siitä, etteivät vakuutusyhtiöt myönnä kaikille lapsille vakuutuksia. Minulle tuo vahinkovakuutusmaailma on vähän vieraampi, mutta ymmärrän hyvin sen, että tuotteella A on ehdot, jotka henkilön B on täytettävä saadakseen vakuutuksen. Tässä tapauksessa kyse taisi olla siitä, että B oli sen verran vanha, että synnytykseen olisi liittynyt riskejä, jonka vuoksi vakuutusta ei sitten myönnetty. Tästä sitten itkettiin jonkun sanomalehden keskustelupalstalla. Valitettavasti vakuutusyhtiöillä on kuitenkin oikeus laatia omat tuotteet. Jos vakuutusyhtiöllä C ei ole sopivaa tuotetta, on henkilön B käännyttävä vakuutusyhtiön D puoleen, jolla tällainen tuote on. Todennäköistä on kuitenkin, että yhtiöiden C ja D näkemykset synnytyksen riskeistä vanhemmalla iällä ovat yhtenevät, jonka vuoksi D luultavammin perii sitten isommat rahat pystyäkseen korvaamaan toteutuneita riskejä. Jos D ei peri isompia rahoja, niin joko C on yliarvioinut riskin ja ylihinnoitellut tuotteensa, tai sitten D häviää ajan saatossa.
Samoissa keskusteluissa ilmaistiin myös toiveita siitä, että vakuutusyhtiön pitäisi maksaa maksetut rahat takaisin, jos vahinkoja ei synny. Yhtä hyvin voisi vaatia Veikkaukselta rahat takaisin, jos ei tullutkaan lottovoittoa. Uhkapelejä pelataan siksi, että on mahdollista että ehkä voitetaan jotain. Uhkapelit rahoitetaan (luullakseni ainakin) sillä, että ihmiset pelaavat ja useimmat eivät saa mitään takaisin. Jos vakuutusyhtiö palauttaisi rahat takaisin vahingottomille asiakkaille, niin tilanne olisi sama kuin vakuutusyhtiö vakuuttaisi sellaisten riskien varalta, jotka toteutusivat sataprosenttisen varmasti (toteutuneet riskit korvataan, muut saavat rahansa takaisin). Se ei ole vakuutustoimintaa, vaan hyväntekeväisyyttä. Vakuutusyhtiöt eivät ole hyväntekeväisyyslaitoksia, kuten tunnutaan luulevan.
Blomqvistin tapaus oli ihan kiinnostava. Kuvittelen kuitenkin, että Blomqvist oli kokenut sijoittaja tai ainakin hyvin perillä sijoitus- ja talousasioista - miten muuten voi miehellä olla pistää miljoonia paikkaan, jossa miljoonien pitäisi vielä kasvaa - ja tällöin on vähän huvittavaa, että viitsiikin marmattaa pankille. Eri asia olisi ollut joku "tavallinen" ihminen, joka pankin olisi ollut helppo puhua ympäri. Kuluttaja pitäisi tehdä tietoiseksi riskistä, mutta ei silti saisi pelotella pois maalailemalla tappiollisia visioita.
Alkuviikosta uutisissa oli ennen Blomqvistin tapausta jonkin verran narinaa siitä, etteivät vakuutusyhtiöt myönnä kaikille lapsille vakuutuksia. Minulle tuo vahinkovakuutusmaailma on vähän vieraampi, mutta ymmärrän hyvin sen, että tuotteella A on ehdot, jotka henkilön B on täytettävä saadakseen vakuutuksen. Tässä tapauksessa kyse taisi olla siitä, että B oli sen verran vanha, että synnytykseen olisi liittynyt riskejä, jonka vuoksi vakuutusta ei sitten myönnetty. Tästä sitten itkettiin jonkun sanomalehden keskustelupalstalla. Valitettavasti vakuutusyhtiöillä on kuitenkin oikeus laatia omat tuotteet. Jos vakuutusyhtiöllä C ei ole sopivaa tuotetta, on henkilön B käännyttävä vakuutusyhtiön D puoleen, jolla tällainen tuote on. Todennäköistä on kuitenkin, että yhtiöiden C ja D näkemykset synnytyksen riskeistä vanhemmalla iällä ovat yhtenevät, jonka vuoksi D luultavammin perii sitten isommat rahat pystyäkseen korvaamaan toteutuneita riskejä. Jos D ei peri isompia rahoja, niin joko C on yliarvioinut riskin ja ylihinnoitellut tuotteensa, tai sitten D häviää ajan saatossa.
Samoissa keskusteluissa ilmaistiin myös toiveita siitä, että vakuutusyhtiön pitäisi maksaa maksetut rahat takaisin, jos vahinkoja ei synny. Yhtä hyvin voisi vaatia Veikkaukselta rahat takaisin, jos ei tullutkaan lottovoittoa. Uhkapelejä pelataan siksi, että on mahdollista että ehkä voitetaan jotain. Uhkapelit rahoitetaan (luullakseni ainakin) sillä, että ihmiset pelaavat ja useimmat eivät saa mitään takaisin. Jos vakuutusyhtiö palauttaisi rahat takaisin vahingottomille asiakkaille, niin tilanne olisi sama kuin vakuutusyhtiö vakuuttaisi sellaisten riskien varalta, jotka toteutusivat sataprosenttisen varmasti (toteutuneet riskit korvataan, muut saavat rahansa takaisin). Se ei ole vakuutustoimintaa, vaan hyväntekeväisyyttä. Vakuutusyhtiöt eivät ole hyväntekeväisyyslaitoksia, kuten tunnutaan luulevan.
Blomqvistin tapaus oli ihan kiinnostava. Kuvittelen kuitenkin, että Blomqvist oli kokenut sijoittaja tai ainakin hyvin perillä sijoitus- ja talousasioista - miten muuten voi miehellä olla pistää miljoonia paikkaan, jossa miljoonien pitäisi vielä kasvaa - ja tällöin on vähän huvittavaa, että viitsiikin marmattaa pankille. Eri asia olisi ollut joku "tavallinen" ihminen, joka pankin olisi ollut helppo puhua ympäri. Kuluttaja pitäisi tehdä tietoiseksi riskistä, mutta ei silti saisi pelotella pois maalailemalla tappiollisia visioita.
maanantai 15. kesäkuuta 2009
Kesälomalle syksyllä
Viikonlopun ja kehnojen yöunien jälkeen sorruin menemään bussilla töihin. Navakka tuuli ja välitön kaatosateen uhka eivät myöskään auttaneet asiaa. Sovitin syntini kävelemällä töistä kotiin. Ehdin juuri kotiin ennen kuin sade alkoi taas.
Oli palkkapäiväkin, maksoivat oikein lomarahojen kera. Köyhäilyyn opettelussa on ollut taas hieman ryppyjä. Viikonloppuna tuli ostettua runsaasti krapularuokaa ja keltaista Jaffaa (miksi sitä muuten pidetään hyvänä krapulajuomana? Se vaikuttaisi kyllä auttavan, mutta epäilen sitä placebo-efektiksi). Lisäksi varasin itselleni kesälomamatkan syyskuuksi, jolloin kesäloma on jo ohi. Museorautatieyhdistyksen vuoden 2009 syysretken mainos uusimmassa Resiina-lehdessä kuitenkin voitti mielenkiintoni. Elokuulle, varsinaisen kesälomani ajaksi, en ole kyllä suunnitellut mitään erityisempää. Ehkä ne Helsingin nähtävyydet pitää viimeinkin käydä katsastamassa, jos ei jo aiemmin ota sitä asiakseen. Ja onhan silloin Espoo Ciné, tänä vuonna näemmä kymmenpäiväinen.
Sain kuitenkin säästötilille siirrettyä jälleen tonnin. Hieman valjultahan se kuitenkin tuntuu kun tietää, että kaikki kuitenkin menee opintolainojen kuittaamiseen. Pitäisi melkein ottaa selvää, voisinko jotenkin siirtää lainaa toiseen pankkiin, jonka verkkopankkitunnukset minulla sentään on tallella, ja josta lyhentäminen kävisi huomattavan paljon jouhevammin. Joka tapauksessa suunnitelma on edelleen hoitaa mokoma pikkulaina äkkiä pois alta, niin voi ruveta valmistautumaan vanhuuden turvan eli asunnon hankkimiseen.
Oli palkkapäiväkin, maksoivat oikein lomarahojen kera. Köyhäilyyn opettelussa on ollut taas hieman ryppyjä. Viikonloppuna tuli ostettua runsaasti krapularuokaa ja keltaista Jaffaa (miksi sitä muuten pidetään hyvänä krapulajuomana? Se vaikuttaisi kyllä auttavan, mutta epäilen sitä placebo-efektiksi). Lisäksi varasin itselleni kesälomamatkan syyskuuksi, jolloin kesäloma on jo ohi. Museorautatieyhdistyksen vuoden 2009 syysretken mainos uusimmassa Resiina-lehdessä kuitenkin voitti mielenkiintoni. Elokuulle, varsinaisen kesälomani ajaksi, en ole kyllä suunnitellut mitään erityisempää. Ehkä ne Helsingin nähtävyydet pitää viimeinkin käydä katsastamassa, jos ei jo aiemmin ota sitä asiakseen. Ja onhan silloin Espoo Ciné, tänä vuonna näemmä kymmenpäiväinen.
Sain kuitenkin säästötilille siirrettyä jälleen tonnin. Hieman valjultahan se kuitenkin tuntuu kun tietää, että kaikki kuitenkin menee opintolainojen kuittaamiseen. Pitäisi melkein ottaa selvää, voisinko jotenkin siirtää lainaa toiseen pankkiin, jonka verkkopankkitunnukset minulla sentään on tallella, ja josta lyhentäminen kävisi huomattavan paljon jouhevammin. Joka tapauksessa suunnitelma on edelleen hoitaa mokoma pikkulaina äkkiä pois alta, niin voi ruveta valmistautumaan vanhuuden turvan eli asunnon hankkimiseen.
sunnuntai 14. kesäkuuta 2009
Objektiivin todellisuus
Viikonloppu meni ohitse taas liian äkkiä. Baari-illasta väsyneeni tulin sunnuntain vastaisena yönä nukkuneeksi vaivaiset 11 tuntia. Nukkuisin mieluummin arkisin vähän paremmin, mutta kovin aikaisin en saa unta, ja haluaisin kuitenkin töihin mahdollisimman aikaisin niin, että pääsen sieltä myös aikaisin kotiin. Olen toisinaan koittanut eräänlaisia unilääkkeitä (kesyjä luontaistuotteita) nyrjäyttääkseni unirytmin sopivammaksi, mutta ilman mainittavampia tuloksia.
Eilen oli ensimmäinen kunnon ukonilma sitten kesän 2007, jolloin asustin Lahdessa. Olihan ilta muutenkin harmaahko, mutta hieman iltakahdeksan jälkeen tummat pilvet alkoivat kerääntyä, hieman ennen puolta yhdeksää kuului etäistä jyrinää ja lopulta kahtakymmentä vailla yhdeksän oli täysi myrsky päällä, ja sitä jatkui ainakin kymmeneen, vaikka joskus yhdeksän jälkeen salamat harvenivat.
Kävin sunnuntaikävelyllä, tällä kertaa ihan täällä Matinkylässä. Otin isomman objektiivin (55-200mm) tällä kertaa - tulin viikolla ajatelleeksi, että olen kuvannut niin paljon Canonini perusobjektiivilla (18-55mm), että vaihtelu varmaankin virkistäisi.
Pariskunta koirineen.
En teistä muista tiedä, mutta minusta nimilaatta, jossa lukee "Spruit", ei anna kovin sofistikoitunutta kuvaa rekkakuskeista. Tarkempi tarkastelu paljastaa lisäksi talouspaperirullan ohjaamosta.
Taas lintukuva. Ihan varma en ole, mutta arvaan että kyseessä on västäräkki.
Kimalainen. Yritin määrittää kukkalajia, mutta en osannut.
Antauduin narsistisille taipumuksille.
Bussi saapuu, ja pikkutyttö on selvästi haltioissaan.
Lintujen ja eläinten? Aha. Meillä on muuten töissä unisex-vessat, eli niissä saa käydä sekä ihmiset että naiset.
Lokki ja lapset.
Taas yksi lintu poseeraamassa juuri sopivasti. Tämä ei taida olla västäräkki - etumus ei ole musta. Lintuoppaani mukaan tämä voisi olla joko valkoposkitiira tai lapintiira. Ensin mainittu on kuulemma Suomessa harvinainen, joten veikkaukseni on lapintiira. Olen todennäköisesti kuitenkin väärässä.
Eilen oli ensimmäinen kunnon ukonilma sitten kesän 2007, jolloin asustin Lahdessa. Olihan ilta muutenkin harmaahko, mutta hieman iltakahdeksan jälkeen tummat pilvet alkoivat kerääntyä, hieman ennen puolta yhdeksää kuului etäistä jyrinää ja lopulta kahtakymmentä vailla yhdeksän oli täysi myrsky päällä, ja sitä jatkui ainakin kymmeneen, vaikka joskus yhdeksän jälkeen salamat harvenivat.
Kävin sunnuntaikävelyllä, tällä kertaa ihan täällä Matinkylässä. Otin isomman objektiivin (55-200mm) tällä kertaa - tulin viikolla ajatelleeksi, että olen kuvannut niin paljon Canonini perusobjektiivilla (18-55mm), että vaihtelu varmaankin virkistäisi.
Pariskunta koirineen.
En teistä muista tiedä, mutta minusta nimilaatta, jossa lukee "Spruit", ei anna kovin sofistikoitunutta kuvaa rekkakuskeista. Tarkempi tarkastelu paljastaa lisäksi talouspaperirullan ohjaamosta.
Taas lintukuva. Ihan varma en ole, mutta arvaan että kyseessä on västäräkki.
Kimalainen. Yritin määrittää kukkalajia, mutta en osannut.
Antauduin narsistisille taipumuksille.
Bussi saapuu, ja pikkutyttö on selvästi haltioissaan.
Lintujen ja eläinten? Aha. Meillä on muuten töissä unisex-vessat, eli niissä saa käydä sekä ihmiset että naiset.
Lokki ja lapset.
Taas yksi lintu poseeraamassa juuri sopivasti. Tämä ei taida olla västäräkki - etumus ei ole musta. Lintuoppaani mukaan tämä voisi olla joko valkoposkitiira tai lapintiira. Ensin mainittu on kuulemma Suomessa harvinainen, joten veikkaukseni on lapintiira. Olen todennäköisesti kuitenkin väärässä.
lauantai 13. kesäkuuta 2009
Örjantai
Tulin taannoin töissä ajatelleeksi ääneen, etten ole ehkä koskaan viettänyt perinteistä juhannusta, siis ollut juhannuksena juovuksissa. Tästä ajatus eteni siihen, että olisi hyvä tutustua tarkemmin espoolaisiin illanviettopaikkoihin, ja että juuri tänä viikonloppuna olisi hyvä käydä Ravintola Boomissa, kun se nyt on tuossa kadun toisella puolella, enkä ole koskaan käynyt siellä ja koska se sulkee ovensa puoleksitoista kuukaudeksi tämän viikonlopun jälkeen. Eilisillan jälkeen kävi selväksi, että minusta ei ole oikein harrastamaan sellaista - saan oksennuskrapulan näemmä melko helposti, ja oksennuskrapulan jälkeen minun ei kyllä tee mieli mitään krapulaa aiheuttavaa vähään aikaan. Jos tuleekin lähdettyä jonnekin, niin jää kyllä korkeintaan pariin varovaiseen tuoppiin. Lauantai on pilalla.
Näin aamuyöstä kyllä veikeää unta. Siinä jumala, tai jonkinlainen titaani, nimeltään Keidon Poseidon hukutti seuraajiaan jättämällä nämä veden varaan kaukana rannoista.
Näin aamuyöstä kyllä veikeää unta. Siinä jumala, tai jonkinlainen titaani, nimeltään Keidon Poseidon hukutti seuraajiaan jättämällä nämä veden varaan kaukana rannoista.
perjantai 12. kesäkuuta 2009
Taidemuodot järjestykseen
Aloitin alkuviikosta siivoamaan asuntoani, ja yhden innostuneen päivän jälkeen on todettava, että prosessi on edelleen kesken. Se ei selvästikään ole minun juttuni edes jonkinlaisena tylsän kuntoilun korvikkeena. Tulin joka tapauksessa järjestelleeksi hyllyjäni. Totesin, että minulla on paljon kirjoja, jotka joutaisivat suoraan myyntiin enkä tajua, miksi olen joitain nimikkeitä joskus vaivautunut ostamaan. Elokuvien suhteen tilanne on helpompi. Niidenkin joukosta löytyy kyllä läjäpäin sellaisia, joista en ymmärrä, miksi olen senkin kokoelmiini liittänyt, ja joita minua huvita katsoa edes ensimmäistä kertaa. Näitä on kuitenkin prosentuaalisesti paljon vähemmän kuin vastaavia kirjoja. Musiikin suhteen tilanne on helpoin. Musiikkimaku muuttuu, mutta todella harvassa on ne kokoelmani levyt, joiden ostamista olen katunut, ja niitäkin on viitsinyt kuunnella muutaman kerran.
Tekisi mieleni päätellä, että musiikki on näistä vaihtoehdoista ylivertaisin taidemuoto. Siitä voi nauttia ilman, että siihen keskittyy täysin, ja toisaalta siihen voi syventyä. Elokuvat vaativat jonkin verran aikaa ja vaivaa, ja kirjat vielä paljon enemmän. Kirjoista saatavat emotionaaliset ja älylliset virikkeet ovat ehkä suurimmat, mutta elokuvat ja musiikki eivät jää tässä niin paljon jälkeen kuin ne pääsevät edelle. Elokuvista on saatavilla sekä emotionaalista että älyllistä virikettä, mutta vaarana on niin lattea teos, ettei se herätä mitään tunteita. Musiikista taas on hankalampi saada älyllistä virikettä, ellei lue sanoituksia samalla (minun nauttimissani genreissä sanoituksista ei saa joitakin sanoja lukuunottamatta varsinaisesti selvää), ja yleensä musiikki keskittyy luomaan tunnetiloja tai toimimaan niiden purkukanavana. Totta kai on olemassa sellaista musiikkia, joka ei pane kuinkaan, mutta niihin tuhlattu aika on yleensä pieni tai jopa nolla, jos tekee aina musiikkia kuunnellessaan samalla jotain muutakin.
Tekisi mieleni päätellä, että musiikki on näistä vaihtoehdoista ylivertaisin taidemuoto. Siitä voi nauttia ilman, että siihen keskittyy täysin, ja toisaalta siihen voi syventyä. Elokuvat vaativat jonkin verran aikaa ja vaivaa, ja kirjat vielä paljon enemmän. Kirjoista saatavat emotionaaliset ja älylliset virikkeet ovat ehkä suurimmat, mutta elokuvat ja musiikki eivät jää tässä niin paljon jälkeen kuin ne pääsevät edelle. Elokuvista on saatavilla sekä emotionaalista että älyllistä virikettä, mutta vaarana on niin lattea teos, ettei se herätä mitään tunteita. Musiikista taas on hankalampi saada älyllistä virikettä, ellei lue sanoituksia samalla (minun nauttimissani genreissä sanoituksista ei saa joitakin sanoja lukuunottamatta varsinaisesti selvää), ja yleensä musiikki keskittyy luomaan tunnetiloja tai toimimaan niiden purkukanavana. Totta kai on olemassa sellaista musiikkia, joka ei pane kuinkaan, mutta niihin tuhlattu aika on yleensä pieni tai jopa nolla, jos tekee aina musiikkia kuunnellessaan samalla jotain muutakin.
sunnuntai 7. kesäkuuta 2009
Ääniaaltoja
Päivän juhlallisuudet tietenkin huipentuivat kansalaisoikeuksieni hyödyntämiseen Mattlidens Skolalla. Tälläkin kertaa paikalla oli melko tyyni tunnelma. Onhan sitä äänestämisaikaa iltaan asti, mutta näkemäni perusteella äänestysprosentti tuskin kipuaa sataan.
Ajattelin sitten käydä samantien kävelyllä, kun oli sellainen puolikaunis päiväkin. Joskus lapsena, kun huvit olivat yksinkertaiset, puhalleltiin näitä. Tietysti lopetettiin ennen ala-astetta ja homottelun uhkaa.
Onkohan minusta tullut jotenkin vasemmistolaisempi sitten viime kerran, vai miksei UKKO oikein vaikuta uskottavalta muuna kuin jonkinlaisena nousukkaana.
Merituulentie on ikävästi remontissa. Tapiolasta kun yritin perjantaina pyöräillä Olarin Prisman "liittymään" asti, ja tympi se puolien vaihto ja rikkonainen asfaltti.
Joku on hyljännyt ihan hyvän pyörän tienvarteen Olarinluoman liepeillä.
Kuka piru tuonnekin mennyt tuhertelemaan?
Kukkia, kukkia, sinisiä punaisia. Ala-asteen biologian tunneista on aikaa, eikä Otavan Värikasviosta löytynyt ihan äkkiä joten on kysyttävä: mikä laji kuvassa esiintyy?
Lystimäessä käytetään epästandardeja liikennemerkkejä.
Lintunen. Väittäisin, että mustarastas.
Ajattelin sitten käydä samantien kävelyllä, kun oli sellainen puolikaunis päiväkin. Joskus lapsena, kun huvit olivat yksinkertaiset, puhalleltiin näitä. Tietysti lopetettiin ennen ala-astetta ja homottelun uhkaa.
Onkohan minusta tullut jotenkin vasemmistolaisempi sitten viime kerran, vai miksei UKKO oikein vaikuta uskottavalta muuna kuin jonkinlaisena nousukkaana.
Merituulentie on ikävästi remontissa. Tapiolasta kun yritin perjantaina pyöräillä Olarin Prisman "liittymään" asti, ja tympi se puolien vaihto ja rikkonainen asfaltti.
Joku on hyljännyt ihan hyvän pyörän tienvarteen Olarinluoman liepeillä.
Kuka piru tuonnekin mennyt tuhertelemaan?
Kukkia, kukkia, sinisiä punaisia. Ala-asteen biologian tunneista on aikaa, eikä Otavan Värikasviosta löytynyt ihan äkkiä joten on kysyttävä: mikä laji kuvassa esiintyy?
Lystimäessä käytetään epästandardeja liikennemerkkejä.
Lintunen. Väittäisin, että mustarastas.
perjantai 5. kesäkuuta 2009
Tylsän äärellä
Heti kun pääsin pyöräilyssä alkuun, alkoi sadekausi. Ylpeänä tosin voin ilmoittaa, että sorruin bussiin ainoastaan torstaina. Muina päivinä sade on ollut lähinnä tihkua, joskin tänään kotiin polkiessa saatoin kastua hieman. Töiden jälkeen minulla oli tänään asiaa Tapiolan keskustaan. Akateemisessa kirjakaupassa aikaa tappaessani panin merkille purjehduskirjojen omituisen korostetun aseman. Ymmärrän kyllä, että "Suomen majakat" todella on (varmaan) kiinnostava opus, mutta että kokonainen hylly omistettu merenkulkuteemalle?
Pienestä syyssateelta tuntuneesta kesäsateesta huolimatta EU-vaaliväki oli liikkeellä. Melkein sorruin Tapiolassa keskustapuolueen teltalle kuittaamaan makkarat. Muita puoluetelttoja en siellä havainnut. Matinkylään päästyäni Ison Omenan edustalla - liekö se Piispanaukio? - oli SKP:n teltta. Kertookohan tämä jotain Tapiolan ja Matinkylän eroista? Joka tapauksessa Che Guevara -ilmapallot eivät näköjään riittäneet houkuttelemaan ihmisiä paikalle kuulemaan Sanaa. En myöskään haistanut makkaroita. Kommunistien ehdokkaan vaalimainoksen mukaan EU tarjoaa kuulemma kapitalistien kriisejä. SKP taas haluaa näköjään töitä ja eläkkeitä. Eläkkeitä. Nyt melkein kaduttaa, etten painellut ehdokkaan juttusille kysymään, mitä näkemyksiä hänellä on työeläkkeiden rahoituksesta.
Tosiaan, ne on taas ne vaalitkin. Taidanpa sunnuntaina suunnata uurnille, niin sitten on jäljellä enää presidentinvaalit, joissa en ole vielä koskaan äänestänyt. Ymmärrän kyllä hyvin, jos EU-vaaleissa nukkuvat vievät taas voiton. Jotenkin se toiminta tuntuu niin etäiseltä, vaikka epäilemättä unionilla on kouriintuntuvia vaikutuksia jokapäiväiseen elämään. Pääasiallinen motiivini on kuitenkin käydä antamassa ääneni edes jollekin vakavasti otettavalle ehdokkaalle. Se on aina partaradikaaleilta ja muilta populisteilta pois. Nuorempana pidättäydyin äänestämästä sillä perusteella, että kun en asioista oikeasti mitään tiedä, niin on parempi etten likaa käsiäni. Tajusin kuitenkin jossain vaiheessa, että periaatteeni olisi toimiva vain, jos muutkin noudattaisivat sitä. Äänet pois huonoilta vaan.
Kesäkuun myötä ajattelin kokeilla tiukkaa kulukuuria henkilökohtaisessa taloudessani. Hyvin onnistui tähän päivään asti. Sorruin turhaan syötävään, ja lisäksi ostin Pasila-sarjan kaksi ensimmäistä kautta. Saisihan niitäkin katsella käytännössä ilmaiseksi, mutta DVD-kanava on edelleen se paras kanava.
Pienestä syyssateelta tuntuneesta kesäsateesta huolimatta EU-vaaliväki oli liikkeellä. Melkein sorruin Tapiolassa keskustapuolueen teltalle kuittaamaan makkarat. Muita puoluetelttoja en siellä havainnut. Matinkylään päästyäni Ison Omenan edustalla - liekö se Piispanaukio? - oli SKP:n teltta. Kertookohan tämä jotain Tapiolan ja Matinkylän eroista? Joka tapauksessa Che Guevara -ilmapallot eivät näköjään riittäneet houkuttelemaan ihmisiä paikalle kuulemaan Sanaa. En myöskään haistanut makkaroita. Kommunistien ehdokkaan vaalimainoksen mukaan EU tarjoaa kuulemma kapitalistien kriisejä. SKP taas haluaa näköjään töitä ja eläkkeitä. Eläkkeitä. Nyt melkein kaduttaa, etten painellut ehdokkaan juttusille kysymään, mitä näkemyksiä hänellä on työeläkkeiden rahoituksesta.
Tosiaan, ne on taas ne vaalitkin. Taidanpa sunnuntaina suunnata uurnille, niin sitten on jäljellä enää presidentinvaalit, joissa en ole vielä koskaan äänestänyt. Ymmärrän kyllä hyvin, jos EU-vaaleissa nukkuvat vievät taas voiton. Jotenkin se toiminta tuntuu niin etäiseltä, vaikka epäilemättä unionilla on kouriintuntuvia vaikutuksia jokapäiväiseen elämään. Pääasiallinen motiivini on kuitenkin käydä antamassa ääneni edes jollekin vakavasti otettavalle ehdokkaalle. Se on aina partaradikaaleilta ja muilta populisteilta pois. Nuorempana pidättäydyin äänestämästä sillä perusteella, että kun en asioista oikeasti mitään tiedä, niin on parempi etten likaa käsiäni. Tajusin kuitenkin jossain vaiheessa, että periaatteeni olisi toimiva vain, jos muutkin noudattaisivat sitä. Äänet pois huonoilta vaan.
Kesäkuun myötä ajattelin kokeilla tiukkaa kulukuuria henkilökohtaisessa taloudessani. Hyvin onnistui tähän päivään asti. Sorruin turhaan syötävään, ja lisäksi ostin Pasila-sarjan kaksi ensimmäistä kautta. Saisihan niitäkin katsella käytännössä ilmaiseksi, mutta DVD-kanava on edelleen se paras kanava.
tiistai 2. kesäkuuta 2009
Pyörät pyörii
Pyörä kulki jokseenkin kuin unelma. Lähdin kotoa noin 6.30, ja olin työpaikan leimauslaitteella 6.51. Hieman aliarvioin vauhtini. YTV:n kevyen liikenteen reittioppaan mukaan matka oli 4,3 kilometriä, ja sen olisi pitänyt kestää 15 minuuttia. Etelätuulentien remontin vuoksi en kyllä mennyt ihan oppaan suosittelemaa reittiä. Huomisesta alkaen pitäisi viimeisimpienkin ennusteiden mukaan sataa reippaasti, joten motivaationi joutunee heti todelliselle koetukselle. Sisäinen bussilippu on arvolla maksaessa tietenkin vain 1,65 €, ja jos iltapäivällä näyttää paremmalta, voisi kävellä kotiin.
Viime kuukausina on ollut kaikenlaisia ylimääräisiä ja ennen kaikkea isoja menoja. Nyt pitäisi olla normaali kuukausi, paitsi että lomarahat tulevat palkan kylkiäisenä. Nyt mittaan, miten paljon minulle pitäisi jäädä kuussa käteen tuleviin opintolainanlyhennyksiin. Tämä on oikein hyvä tilaisuus yrittää omaksua jonkinlaista köyhää tapaa elää, jota olosuhteet saattavat vielä joskus vaatia. Vapaaehtoisesti tehtynä siinä ei ehkä ole samanlaista kärsimyksentuntua kuin muinoin opiskelijana.
Viime kuukausina on ollut kaikenlaisia ylimääräisiä ja ennen kaikkea isoja menoja. Nyt pitäisi olla normaali kuukausi, paitsi että lomarahat tulevat palkan kylkiäisenä. Nyt mittaan, miten paljon minulle pitäisi jäädä kuussa käteen tuleviin opintolainanlyhennyksiin. Tämä on oikein hyvä tilaisuus yrittää omaksua jonkinlaista köyhää tapaa elää, jota olosuhteet saattavat vielä joskus vaatia. Vapaaehtoisesti tehtynä siinä ei ehkä ole samanlaista kärsimyksentuntua kuin muinoin opiskelijana.
maanantai 1. kesäkuuta 2009
Kymmenen minuuttia osana mieskuntaa
Tartuin tuumasta toimeen, ja pumppasin polkupyörän kumit täyteen ilmaa. Ajoin testikierroksen talon ympärin ja näin, että niin oli hyvä. Hain lompakon, ja suuntasin kohti Martinsillan Biltemaa ostamaan ketjurasvaa. Sen lisäksi mukaani lähtivät todella tyylikkäät (köh köh) muutaman euron aurinkolasit. Olen luullakseni ennenkin maininnut tämän, mutta vaikka olen tee-se-itse-miehen täydellinen vastakohta, silti Biltemassa käynti onnistuu herättämään minussa jonkinlaisen ikiunta uinuvan näpertelijän vaiston. Onneksi en tiedä, mitä niillä kaikilla tarvikkeilla tekisin, joten mukaan lähtee silti vain se, mitä olen aikonutkin hankkia. Plus ne lasit.
Pyöräillessäni törmäsin myös siihen samaan dilemmaan, joka on kiusannut minua ennenkin. En varsinaisesti voi väittää olevani aatemaailmaltani kovin vihreä, mutta olen silti sitä mieltä, että parasta olisi jos kaikki päivittäinen henkilöliikenne voitaisiin hoitaa jalkaisin, pyörällä ja joukkoliikennevälineillä. Tähän vuodenaikaan, ja etenkin niiden kesäaikataulujen tultua voimaan, suosin tietysti pyöräilyä. Kaikki ihmiset eivät tietenkään käytännössä voi tai jaksa kävellä tai pyöräillä joka ainoa päivä kilometrikaupalla töihin/kouluun ja takaisin. Joukkoliikenteen on oltava siis toimiva. Sen toimivuuteen satsataan vain, jos se on tarpeeksi kannattavaa ilman, että valtio ja kunnat pumppaavat siihen rahaa, joka sekin on sitten muusta pois. Juuri tässä on ongelmani: valitsemalla pyörän liityn osaksi joukkoliikenteen alasajajien joukkoa, joka ei siitä huvista maksa. Näin liikennöitsijöiden tulot laskevat, linjoja joudutaan lopettamaan, vuorovälejä harventamaan. Lopulta kukaan ei viitsi enää käyttää henkilöauton sijasta busseja ja junia, joten palvelukin joudutaan lopettamaan kannattamattomana. Näin on minun nähdäkseni junaliikenteessä käynyt eräillekin liikennepaikoille. Hyvä on - ne (mieleen tulee Jalasjärvi, ja Oulun pohjoispuolellakin oli joitain paikkoja) ovat ehkä alun alkaenkin olleet vähäliikenteisiä, mutta jos viikon ainoa junavuoro pysähtyy perjantaina huonoon aikaan, niin ei se ihme ole, jos paikalliset taipuvat hankkimaan oman auton, jolla kuskata perhettä ja itseään milloin mihinkin.
Ehkä joudun kuitenkin tyynnyttämään omaatuntoani sillä, että kun lopulta syksy ja lokakuun kylmät sateet saavat, alan minäkin taas osaltani rahoittamaan joukkoliikennettä. Silloin bussitkin taas kulkevat niin kuin niiden pitääkin. Nyt täytyy mennä kokeilemaan, miten sitä kettinkirasvaa käytetään.
Pyöräillessäni törmäsin myös siihen samaan dilemmaan, joka on kiusannut minua ennenkin. En varsinaisesti voi väittää olevani aatemaailmaltani kovin vihreä, mutta olen silti sitä mieltä, että parasta olisi jos kaikki päivittäinen henkilöliikenne voitaisiin hoitaa jalkaisin, pyörällä ja joukkoliikennevälineillä. Tähän vuodenaikaan, ja etenkin niiden kesäaikataulujen tultua voimaan, suosin tietysti pyöräilyä. Kaikki ihmiset eivät tietenkään käytännössä voi tai jaksa kävellä tai pyöräillä joka ainoa päivä kilometrikaupalla töihin/kouluun ja takaisin. Joukkoliikenteen on oltava siis toimiva. Sen toimivuuteen satsataan vain, jos se on tarpeeksi kannattavaa ilman, että valtio ja kunnat pumppaavat siihen rahaa, joka sekin on sitten muusta pois. Juuri tässä on ongelmani: valitsemalla pyörän liityn osaksi joukkoliikenteen alasajajien joukkoa, joka ei siitä huvista maksa. Näin liikennöitsijöiden tulot laskevat, linjoja joudutaan lopettamaan, vuorovälejä harventamaan. Lopulta kukaan ei viitsi enää käyttää henkilöauton sijasta busseja ja junia, joten palvelukin joudutaan lopettamaan kannattamattomana. Näin on minun nähdäkseni junaliikenteessä käynyt eräillekin liikennepaikoille. Hyvä on - ne (mieleen tulee Jalasjärvi, ja Oulun pohjoispuolellakin oli joitain paikkoja) ovat ehkä alun alkaenkin olleet vähäliikenteisiä, mutta jos viikon ainoa junavuoro pysähtyy perjantaina huonoon aikaan, niin ei se ihme ole, jos paikalliset taipuvat hankkimaan oman auton, jolla kuskata perhettä ja itseään milloin mihinkin.
Ehkä joudun kuitenkin tyynnyttämään omaatuntoani sillä, että kun lopulta syksy ja lokakuun kylmät sateet saavat, alan minäkin taas osaltani rahoittamaan joukkoliikennettä. Silloin bussitkin taas kulkevat niin kuin niiden pitääkin. Nyt täytyy mennä kokeilemaan, miten sitä kettinkirasvaa käytetään.
Kesänaru vie meidät tanssiin
Niin se vain kääntyi tämäkin vuosi jo kesäkuuhun. Ilmapiiri työpaikalla tuntui muuttuneen viikonlopun aikana asteen verran rennommaksi ihmisten lomien lähestyessä ja pukujen vaihduttua T-paitoihin. Lisäksi bussit kulkivat ihan väärin: outoihin aikoihin ja väärässä järjestyksessä. Päätin, että tänään laitan polkupyörän kuntoon, ja fillaroin töihin syksyyn asti. Kävin muutama viikko sitten katsomassa joskus syys-lokakuussa hylkäämääni pyörää, ja kyllä siinä ilmat ainakin olivat kuukausien aikana pysyneet. Ehkä minun ei tarvitse kuin pumpata siihen ilmat takaisin. Kettingit pitäisi varmaan rasvata, joten koelenkki täytynee tehdä jonnekin, josta sitä rasvaa saa, ellei sitten lähi-Prismassa ole. Ja jos pyörä ei tule kuntoon, niin bussikortissa on kautta jäljellä vielä huomisen. Saattaa olla, että pyörästä on joitakin pinnoja mennyt heikoksi, ja luontaisena poropeukalona se tietää korjaamoreissua. Tässä kiinteistössä on jopa pyöräliike, jonne sen voi viedä (ja josta se on jopa ostettu), mutten millään viitsisi maksaa seitsemää kymppiä jostain perushuollosta. Se on sitä paitsi melkein kahden kuukauden edestä kautta bussikorttiin, ja kahden kuukauden päästä alkaakin kesäloma.
Olen varmaan löytänyt korvaajan pikaruoalle. Lähdin tänään laskelmieni mukaan elämäni kolmatta tai neljättä kertaa työkaverin kanssa Subwayhin karkuun henkilöstöruokalan pöperöitä. 30 sentin Italian BMT parmesan-oregano -sämpylään kaikilla lisukkeilla ja tuplajuustolla, ja juomaksi kylmää colaa. On muuten hyvää. Pizza on tietenkin pizzaa, mutta ei sitäkään aina jaksa, eivätkä nämä Espoon pizzapaikat oikein voita oululaisia. Tunnelmassa ja jonkinlaisessa känkkyisyydessä ne nyt ainakin häviävät. Classic Pizzasta saa tietysti laadukasta tavaraa, mutta se on myös astetta tyyriimpi paikka.
Olen varmaan löytänyt korvaajan pikaruoalle. Lähdin tänään laskelmieni mukaan elämäni kolmatta tai neljättä kertaa työkaverin kanssa Subwayhin karkuun henkilöstöruokalan pöperöitä. 30 sentin Italian BMT parmesan-oregano -sämpylään kaikilla lisukkeilla ja tuplajuustolla, ja juomaksi kylmää colaa. On muuten hyvää. Pizza on tietenkin pizzaa, mutta ei sitäkään aina jaksa, eivätkä nämä Espoon pizzapaikat oikein voita oululaisia. Tunnelmassa ja jonkinlaisessa känkkyisyydessä ne nyt ainakin häviävät. Classic Pizzasta saa tietysti laadukasta tavaraa, mutta se on myös astetta tyyriimpi paikka.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)