Puolet juhannuksesta on takana. Täytyy sanoa, etten ole koskaan ollut mikään suuri juhannuksen ystävä, enkä ole sitä käytännössä viettänyt sitten lapsuusvuosien, jolloin keskikesän juhlat olivat lämmintä ja aurinkoista aikaa. Kävin kuitenkin Matinkylän rannalla, Café Merenneidon piha-alueella järjestetyssä juhannusjuhlassa parilla tuopposella ja katsomassa, miltä se juhannuskokko nyt sitten näyttää. Hyvä ettei illan aikana alkanut jälleen satamaan. Kaukana joka tapauksessa olivat suomalaisfilmien maalaisjuhannustunnelmat. Väki istuu kaljalla kuin millä tahansa kapakan terassilla, ja joku yhtye soittaa humalaisille tanssimusiikkia.
Alkuviikosta uutisissa oli ennen Blomqvistin tapausta jonkin verran narinaa siitä, etteivät vakuutusyhtiöt myönnä kaikille lapsille vakuutuksia. Minulle tuo vahinkovakuutusmaailma on vähän vieraampi, mutta ymmärrän hyvin sen, että tuotteella A on ehdot, jotka henkilön B on täytettävä saadakseen vakuutuksen. Tässä tapauksessa kyse taisi olla siitä, että B oli sen verran vanha, että synnytykseen olisi liittynyt riskejä, jonka vuoksi vakuutusta ei sitten myönnetty. Tästä sitten itkettiin jonkun sanomalehden keskustelupalstalla. Valitettavasti vakuutusyhtiöillä on kuitenkin oikeus laatia omat tuotteet. Jos vakuutusyhtiöllä C ei ole sopivaa tuotetta, on henkilön B käännyttävä vakuutusyhtiön D puoleen, jolla tällainen tuote on. Todennäköistä on kuitenkin, että yhtiöiden C ja D näkemykset synnytyksen riskeistä vanhemmalla iällä ovat yhtenevät, jonka vuoksi D luultavammin perii sitten isommat rahat pystyäkseen korvaamaan toteutuneita riskejä. Jos D ei peri isompia rahoja, niin joko C on yliarvioinut riskin ja ylihinnoitellut tuotteensa, tai sitten D häviää ajan saatossa.
Samoissa keskusteluissa ilmaistiin myös toiveita siitä, että vakuutusyhtiön pitäisi maksaa maksetut rahat takaisin, jos vahinkoja ei synny. Yhtä hyvin voisi vaatia Veikkaukselta rahat takaisin, jos ei tullutkaan lottovoittoa. Uhkapelejä pelataan siksi, että on mahdollista että ehkä voitetaan jotain. Uhkapelit rahoitetaan (luullakseni ainakin) sillä, että ihmiset pelaavat ja useimmat eivät saa mitään takaisin. Jos vakuutusyhtiö palauttaisi rahat takaisin vahingottomille asiakkaille, niin tilanne olisi sama kuin vakuutusyhtiö vakuuttaisi sellaisten riskien varalta, jotka toteutusivat sataprosenttisen varmasti (toteutuneet riskit korvataan, muut saavat rahansa takaisin). Se ei ole vakuutustoimintaa, vaan hyväntekeväisyyttä. Vakuutusyhtiöt eivät ole hyväntekeväisyyslaitoksia, kuten tunnutaan luulevan.
Blomqvistin tapaus oli ihan kiinnostava. Kuvittelen kuitenkin, että Blomqvist oli kokenut sijoittaja tai ainakin hyvin perillä sijoitus- ja talousasioista - miten muuten voi miehellä olla pistää miljoonia paikkaan, jossa miljoonien pitäisi vielä kasvaa - ja tällöin on vähän huvittavaa, että viitsiikin marmattaa pankille. Eri asia olisi ollut joku "tavallinen" ihminen, joka pankin olisi ollut helppo puhua ympäri. Kuluttaja pitäisi tehdä tietoiseksi riskistä, mutta ei silti saisi pelotella pois maalailemalla tappiollisia visioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti