maanantai 1. kesäkuuta 2009

Kymmenen minuuttia osana mieskuntaa

Tartuin tuumasta toimeen, ja pumppasin polkupyörän kumit täyteen ilmaa. Ajoin testikierroksen talon ympärin ja näin, että niin oli hyvä. Hain lompakon, ja suuntasin kohti Martinsillan Biltemaa ostamaan ketjurasvaa. Sen lisäksi mukaani lähtivät todella tyylikkäät (köh köh) muutaman euron aurinkolasit. Olen luullakseni ennenkin maininnut tämän, mutta vaikka olen tee-se-itse-miehen täydellinen vastakohta, silti Biltemassa käynti onnistuu herättämään minussa jonkinlaisen ikiunta uinuvan näpertelijän vaiston. Onneksi en tiedä, mitä niillä kaikilla tarvikkeilla tekisin, joten mukaan lähtee silti vain se, mitä olen aikonutkin hankkia. Plus ne lasit.

Pyöräillessäni törmäsin myös siihen samaan dilemmaan, joka on kiusannut minua ennenkin. En varsinaisesti voi väittää olevani aatemaailmaltani kovin vihreä, mutta olen silti sitä mieltä, että parasta olisi jos kaikki päivittäinen henkilöliikenne voitaisiin hoitaa jalkaisin, pyörällä ja joukkoliikennevälineillä. Tähän vuodenaikaan, ja etenkin niiden kesäaikataulujen tultua voimaan, suosin tietysti pyöräilyä. Kaikki ihmiset eivät tietenkään käytännössä voi tai jaksa kävellä tai pyöräillä joka ainoa päivä kilometrikaupalla töihin/kouluun ja takaisin. Joukkoliikenteen on oltava siis toimiva. Sen toimivuuteen satsataan vain, jos se on tarpeeksi kannattavaa ilman, että valtio ja kunnat pumppaavat siihen rahaa, joka sekin on sitten muusta pois. Juuri tässä on ongelmani: valitsemalla pyörän liityn osaksi joukkoliikenteen alasajajien joukkoa, joka ei siitä huvista maksa. Näin liikennöitsijöiden tulot laskevat, linjoja joudutaan lopettamaan, vuorovälejä harventamaan. Lopulta kukaan ei viitsi enää käyttää henkilöauton sijasta busseja ja junia, joten palvelukin joudutaan lopettamaan kannattamattomana. Näin on minun nähdäkseni junaliikenteessä käynyt eräillekin liikennepaikoille. Hyvä on - ne (mieleen tulee Jalasjärvi, ja Oulun pohjoispuolellakin oli joitain paikkoja) ovat ehkä alun alkaenkin olleet vähäliikenteisiä, mutta jos viikon ainoa junavuoro pysähtyy perjantaina huonoon aikaan, niin ei se ihme ole, jos paikalliset taipuvat hankkimaan oman auton, jolla kuskata perhettä ja itseään milloin mihinkin.

Ehkä joudun kuitenkin tyynnyttämään omaatuntoani sillä, että kun lopulta syksy ja lokakuun kylmät sateet saavat, alan minäkin taas osaltani rahoittamaan joukkoliikennettä. Silloin bussitkin taas kulkevat niin kuin niiden pitääkin. Nyt täytyy mennä kokeilemaan, miten sitä kettinkirasvaa käytetään.

2 kommenttia:

Pälli kirjoitti...

"Ajoin testikierroksen talon ympärin ja näin, että niin oli hyvä." :D

Sinun ei kuulu potea huonoa omaatuntoa, vaan niiden, jotka valitsevat joukkoliikenteen sijaan oman auton sielläkin, missä joukkoliikenne on toimivaa - siis jos jossain Suomessa, niin pääkaupunkiseudulla ainakin...

Janne kirjoitti...

Jotenkin kuitenkin koen, että olen vastuussa omista valinnoistani. Muut voivat tehdä kyllä väärin, mutta emme toisaalta voi tuudittautua siihenkään, että voimme tehdä tai olla tekemättä jotain siksi, että toisilla olisi ehkä enemmän syytä harkita valintojaan. Toisaalta tämä on kai niitä asioita, joissa pitää tehdä vain valinta useamman hyvän vaihtoehdon välillä.