Vaikka kävin pyörällä tänäänkin töissä, ja vaikka kävin töiden jälkeen kuntosalillakin rehkimässä, intouduin käymään illansuussa vielä reippaahkolla kävelyllä. Pyörätiellä maleksi pahamaineinen rosvokopla, neljä pikkulasta, korkeintaan 5-6 -vuotiaita. Kaksi poikaa, molemmilla polkupyörät, ja kaksi tyttöä. Toinen pojista kysyi kavereiltaan, haluaako joku hänen pyöränsä kyytiin jopparille. Pienen hiljaisuuden jälkeen toinen tytöistä aloitti:
- Mä haluun!
- Et sä.
- ... mut mä haluun.
- Sä oot liian painava.
Sitten joku tyyppi käveli heidän ohitseen, eikä kuullut sen enempää. Mutta joku tyyppi näki suhteellisen pettyneen ilmeen pienen tytön kasvoilla. Todistinkohan trauman syntyä? Vielä muutama vuosi, ja sama tyttö katselee laihana itseään inhoten peilistä ja itkee olevansa liian painava, ja kumartuu sitten oksentamaan päivällisen.
No, toivotaan silti parasta.
5 kommenttia:
Naisten pahuudesta todistaa, että noin kiltti ja empaattinen mies ei saa naista.
Ihmisten maailma on julma paikka. Lasten maailmassa se tulee selkeimmin esiin. Aikuiset ovat oppineet hoitamaan julmuutensa "sivistyneesti", se on: päällepäin katsoen jopa kohteliaasti, mutta todellisuudessa vähintään yhtä murskaavasti.
Kirjoitit Janne tosi kauniisti. Olet tosiaan kiltti ja empaattinen, kuten Panu totesi.
Niinpä. Jos maailma olisi parahultaisen oikeudenmukainen, joku hyvä nainen kiinnostuisi Jannesta esim. tällaisten kirjoitusten vuoksi. Mutta maailma ei ole romanttista komediaa, vaan se on paljon lähempänä raakaa ja kyynistä pornoleffaa.
Älkäähän nyt liioitelko, ettei kuulosta sarkastiselta.
Jossain vaiheessa lapsetkin oppivat, ettei parane olla suorasukaisen julma, sillä siitä joutuu maksamaan. Kieroudella pääsee vähimmillä sosiaalisilla rangaistuksilla.
Panu, mistäpä sitä tietää.
Janne, se ei ole yhtään sen parempi asia. Pahempi suorastaan. Kierous nimittäin. :/
Lähetä kommentti