Olen hyvä työntekijä, ja sairastan flunssat näköjään vapaa-ajalla. Oikeastaan tämä alkoi jo keskiviikkona illalla, mutta torstaina aamupäivällä oli vielä sen verran virkeä olo, ettei se työntekoa haitannut. Iltaan mennessä alkoi vaikuttamaan huonommalta. Veikkaan, että tiistaina olen terve kuin pukki.
Pääsiäispyhät ovat lähteneet käyntiin Fallout 3:n, Dexterin ja zombie-elokuvien parissa. Kuten olen luullakseni jo aiemmin tässäkin blogissa maininnut, en ole koskaan ollut mikään zombie-elokuvien ystävä, vaikka kauhuelokuvat sinänsä olisivatkin lähellä sydäntä. Silloin joskus heitettiin ilmoille arvaus, että katsantokantani on yksinkertaisesti vain suppea, ja perustuu juuri vääriin elokuviin. Luulen arvauksen osuneen nappiin. Taannoin katsomani Night of the Living Deadin uusversio vuodelta 1990 oli jo askel parempaan, ja viimeisen vuorokauden aikana olen nähnyt useankin hyvän zombie-riepottelun. Torstai alkoi heti hienolla, Lucio Fulcin teoksella Zombi 2, jota muuten tajusin juuri myytävän jopa lähimmässä Prismassa mutta vain toisella nimellä. Aamulla kauppaan. Italialaista alkuperää oli myöskin toiseksi katsomani Zombie Holocaust, joka tuntui kylläkin enemmän kannibaali- kuin zombie-elokuvalta. Sekin oli kuitenkin parempi kuin monet aiemmin näkemäni genren elokuvat.
Tänään olen katsonut George Romeron alkuperäisen Night of the Living Deadin ja Dawn of the Deadin. Mustavalkoinen NotLD ei ehkä ollut yhtä innostava kuin sen uusioversio, mutta se saattaa johtua jopa katsomisjärjestyksestä. Nyt kun se tuntui "vähän" kertaalleen nähdyltä. Dawn of the Deadista olen varmaan nähnyt uusioversion myös joskus, ja se on ehkä vaikuttanut asenteisiini, mutta ainakin tämä alkuperäiselokuva oli varsin hyvä. Ei ehkä täyden kympin elokuva - minusta se oli liian pitkä - mutta kuitenkin jotain aivan muuta kuin kaiken maailman Day of the Dead 2: Contagiumit.
Epäilemättä italialaisilla ja yhdysvaltalaisilla zombeilla on eroa. Edelleen suppean, mutta aiempaa vähemmän suppean katsantokantani perusteella italialaiset zombit ovat ensinnäkin ulkonäöltään epäinhimillisempiä ja pelottavampia. Romeron zombiet muistuttavat ulkonäöltään ja käytökseltään lähinnä tavallisia ihmisiä parin viskipullon jälkeen, kun taas Fulcin ja kumppaneiden zombit levittävät pelkoa sydämiin pelkällä tuijotuksella. Toisekseen yhdysvaltalaiset zombit näyttävät ilmaantuvan jonkinlaisen viruksen tai "säteilyn" välityksellä siinä missä italozombien alkuperä on eksoottisten alkuasukkaiden taioissa ja voodoossa - tosin Zombie holocaustissa ne olivat ilmeisesti kuitenkin tiedemiehen luomuksia, ja kytkös alkuasukasmagiaan (kirjoitin aluksi alkuasiakas) löytyi lähinnä kannibaalien puolelta.
Tutkielma kuitenkin jatkukoon. Pääsiäisen aikana olisi vielä kaverin lainaama Day of the Dead jäljellä, ja omasta hyllystäni voisin kaivaa Lucio Fulcin The Beyondin. Taitaa omasta hyllystäni löytyä myös jonkin verran noita 2000-luvun tekeleitäkin, jos vaikka tarkistaisi, mikä niissä riepoo, jos riepoo. Voisi tietysti kysyä, miksi olen niitäkin joskus hyllyyni haalinut, mutta näin vain on käynyt.
Olisi tässä tietysti muutakin katseltavaa. Dexter ei kolmen ensimmäisen jakson jälkeen vaikuta ihan maailman parhaalta sarjalta. Tarkoitan, että hyvähän se on, sitä katsoo mielellään ja se voittaa monet rivisarjat mennen tullen, mutta sellaista ooh!aah!-elämystä ei ole vielä iskenyt. Jos myöhempiä kausia, joita ei kovin montaa kyllä vielä ole, saisi samaan hintaan, niin ostaisin toki ja katsoisin.
Tästä päivästä pitänee kuitenkin osa käyttää lukemiseen. Vaikka edellinen SHV-tentti oli vasta hiljattain, ei seuraavaan, kirjanpitoa ja tilinpäätöstä käsittelevään tenttiin ole enää kuin puolitoista kuukautta. Sen vuoksi lainasin jo tenttikirjat ja printtasin tarvittavat tekstit, ja aloin lukemaan Samuli Knüpferin ja Vesa Puttosen teosta Moderni rahoitus. Ei ihan lempiaiheitani, mutta ehkä kuitenkin sellaista "hyvä tietää"-tyyppistä asiaa varsinkin näinä aikoina, jolloin muille ihmisille palkkana annetut optiot herättävät kansassa niin paljon närkästystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti