Arvasin, että parin päivän takainen zombie-analyysini oli hätiköity. Oikeastihan pitäisi olla kymmenien, satojen elokuvien katselukokemus, ennen kuin yrittää mitään. Ehkä olisi paremmin sanottu, jos sanotaan että italozombeilla on yliluonnollinen alkuperä. Jos se ei ole jokin alkuasukasheimon voodoota, niin se on joku Helvetistä kumpuava pimeyden voima. Yhdysvaltalaiszombit vaikuttaisivat taasen olevan luonnollista alkuperää. Säteily, virus tai kulkutauti, joka on joko syntynyt jotenkin itsestään, tai tiedemiesten kehittelemänä, tai armeijan kehittelemänä. Jos Re-animator -elokuvat lasketaan mukaan, voidaan joukkoon laskea myös tiedemiehen keksimä seerumi.
Viimeinen lomapäivä alkaa, ja olo on aina vain parempi. Aamulla herätessäni kurkku oli hieman kipeä, mutta muuten olo on hyvä. Eilen oli sama tilanne, ja aamun kurkkukipua lukuunottamatta päivällä oli melkein hyvä olo. En voi jäädä pois töistä huomenna, ellei tilanne muutu merkittävästi. Arvasin. Mutta samapa tuo toisaalta. Olen tämän vuoksi ollut käytännössä neljän seinän vanki koko loman, eikä sekään mitään nannaa ole.
2 kommenttia:
Oletko muuten katsastanut zombeilua uudistavat leffat 28 päivää myöhemmin ja 28 viikkoa myöhemmin? Brittiläistä tuotantoa, ensimmäinen Danny Boylen ja toinen spanskin, Fresnadillon, ohjaama.
En harrasta genreä mutta noita pidän erinomaisina millä tahansa mittapuulla. Jälkimmäistä varsinkin!
Olen katsastanut, ja juuri ne ovat niitä genren nykyedustajia, joiden vuoksi en ole genren ystävä. Tosin molemmista on melko pitkä aika kun olen nähnyt; 28 viikon Espoo Cinéssä vuonna 2007, ja 28 päivän joskus vielä paljon aiemmin. 28 viikossa ainakin oli ärsyttävät pikkulapset. Voisi olla paikallaan tarkistaa kanta jossain vaiheessa, eivätkä ne kuitenkaan voi olla huonompia kuin esimerkiksi mainitsemani Day of the Dead 2.
Lähetä kommentti