Ajattelin kirjoittaa jostain muusta (jotain sisällötöntä hömppää Turusta ja ensi viikon Prahan matkan odottelusta), mutta bloggaajatoveri virittikin meemin kauneimmista MacGyver-muistoista.
Tähän ikään tultaessa muistot lapsuudesta alkavat olla melkoisen haalistuneita, mutta siitä on edelleen helppo erottaa ne voimakkaimmat elementit. Omaa lapsuuttani tuskin mikään muu leimaa yhtä vahvasti kuin vankkumaton MacGyverin katselu ja tuon kultaisen televisiosarjan tunnelman siirtäminen lapsuuden leikkeihin. Toisia kandidaatteja tässä ovat Ritari Ässä ja James Bond, mutta kumpikin jäänevät vähän jälkeen; Ritari Ässä vähän enemmän jälkeen, sillä se on kärsinyt vuosien saatossa pahimmin inflaatiosta uusintakierroksilla.
Mitään selkeää muistikuvaa siitä, milloin aloitin MacGyverin katselemisen, minulla ei ole. Se on luultavammin ollut ennen koulun aloittamista, eli viimeistään vuoden 1989 keväällä. Luulen, että 7-vuotiaana minulla kuitenkin oli jo ensimmäinen MacGyver-veitseni. Se oli 7-teräinen veitsi. Muistan suht' elävästi sen, kun olin isän kanssa ostamassa toista, 11-teräistä MacGyver-veistäni Vaasan Anttilasta ehkä vuonna 1990. Silloin Anttiloissa oli pelattavana niitä kasibittisiä Nintendoja, mutta peleinä oli jotain Duck Huntia ja sitä ensimmäistä Super Mario Brosia. Muistan tehneeni kuitenkin hieman ajattelemattomasti puukonhakureissun jälkeen - menin läheiseen metsikköön leikkimään, ja katkaisin sellaisen ohuen puun, tai jonkinlaisen oksan. Isä tuli motkottamaan, että niin ei saa tehdä. Se oli sellainen "Harry Anderson muovaa MacGyveristä (ihme)miestä"-hetki. Loppuillan hyppelin samaisen metsikön kiveltä (nimeltä "Iso kivi"). Hupia seurasi kuitenkin myöhemmin, kun meille ostettiin uusi pesukone, ja isä purki vanhan pesukoneen. En muista, miksi hän niin teki, mutta minä sain siitä paljon jännittäviä osia, joista pystyi MacGyver-veitsen (ja vain sen) avulla rakentamaan "aikapommeja" (digitaalinäyttö oli kuviteltava, mutta se ei ollut ennenkään mikään ongelma) ja muita macgyveristisiä kojeita. Minulla oli ne koneen osat varmaan vuosia.
Toinen MacGyver-tavara, jota minulle ostettiin useammankin kerran, oli sellainen halpa digitaalikello, joka tietysti auttoi aina niissä MacGyver-leikeissä, joihin liittyi jonkinlainen aikapommi, sen purkamisyritys ja ojaanhyppely paineaallon viemänä. Yhden kellon muistan selvästi ostaneeni Laihialaisesta kyläkaupasta - olisiko se ollut "T:mi Eero Torkko"? - jossa kävin varmaankin useana, mutta erityisesti sinä yhtenä aurinkoisena päivänä äidin kanssa. Kello oli kaupassa sinisessä korissa, josta sen huomasin. Sellainen musta, muovinen kello, jossa oli pelkkä digitaalinäyttö eikä mitään viisareita, joita en silloin osannut vielä oikein kunnolla tulkita.
2 kommenttia:
MacGyver ei minulla kyllä koskaan ollut mikää leikkien innoittaja. Tässä voi olla jonkinlainen sukupolvien välinen kuilu MacGyver-kokemuksissa. Muiltakin sinun ikäluokkasi edustajilta olen joskus kuullut tarinoita ihmemiesleikeistä.
Muista sitten, että sitä MacGyver-veistä ei nykyään saa enää viedä lentokoneeseen. Vuonna 2001 vielä sai. Maailma oli varmaan silloin turvallisempi paikka, kun teknisen vian yllättäessä olisi ollut työkalut mukana.
Epäilen, että ne pesukoneenosatkin päätyivät sitten vuoden tai parin jälkeen kaatopaikalle juuri siksi, että tulin ikään, jossa ei leikitä. Myöskin kolmannen MacGyver-veitsen taisin hankkia vasta hieman vajaat 20 vuotta toisen jälkeen.
Olisin unohtanut tuon rajoitteen lentomatkoilla. Tuollainen ehto on varmaan ollutkin pirullisimpien terroristi-takapirujen pirullisten juonten päätavoite.
Lähetä kommentti