Joidenkin päihdeaineiden puolustajat vetoavat yleensä siihen, että voidakseen kritisoida ainetta, kritiikin esittäjän pitäisi olla itsekin käyttäjä. Jos näin ei ole, niin kritisoija on kieltojen kannalla siksi, ettei aineella ole mitään merkitystä tämän elämässä.
Luulin olevani nokkela miettiessäni tätä, ja mietin kotimatkalla, että pitäisikö esimerkiksi keskustelu murhan laillistamisesta rajoittaa vain ammattitappajiin, koska muilla ei ole tarvetta murhata ketään. Analogiani oli kuitenkin huono. En nimittäin ole varma, onko tappamisen laillistaminen välttämättä edes heidän etujen mukaista. Voisin kuvitella, että riskin väheneminen toisi alalle jonkin verran enemmän työntekijöitä, ja palkkiot nyt joka tapauksessa pienenisivät. Itse asiassa, jos joku on kyllin turtunut ostamaan jonkun toisen ihmisen murhan, hän saattaisi hoitaa asian itse ja välttää näin sekä palkkakulut että työeläke- ja muut sosiaalimaksut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti