Night Visions: Back to Basics 2009

Rankka viikonloppu on takana. Tämän vuoden Nightvisionsin Back to Basics -tapahtuma oli ensimmäistä kertaa kaksiöinen, enkä ole ehtinyt koko viikonloppuna tekemään muuta. Lauantaina aamulla pesin pyykit, ja nukuin sitten kello kahdestatoista iltaseitsemään, ja lähdin melkein heti takaisin Helsinkiin kukkumaan. Kyseiset festivaalit lienevät (ainakin syksyn tapahtuman osalta) maailman parhaat, tai hyvin lähellä sitä, mutta kyllä tällä kertaa oli vähän pettymyksenkin makua matkassa, sillä oikein yhtään täysosumaa ei omiin elokuvavalintoihini sisältynyt, mutta sitäkin enemmän 70-lukuisia raivostuttavan huonoja rainoja ja yksi tympäisevä dokumenttikin amerikkalaisesta parinvaihto- eli swingauskulttuurista 70- ja 80-lukujen taitteessa. Mutta otetaan elokuva kerrallaan.

Perjantain ja lauantain välinen yö.

1. Martin (1977).

George Romeron ei zombeista, vaan vampyyrina itseään pitävästä pojasta. Tai oikeastaan jää vähän epäselväksi, oliko kyseessä oikea Nosferatu vai psykoosiin ajautunut ongelmainen nuori. Niin tai näin, festivaalien ensimmäinen elokuva oli myös festivaalien paras näytös osaltani. Elokuva oli ehkä hieman turhankin vähäeleinen, eikä se ollut ehkä niinkään kauhuelokuva kuin kauhuelementein silattu draamaelokuva yksinäisyydestä ja ujoudesta. Jotenkin heti elokuvan alussa oleva kohtaus, jossa Martin nukuttaa junalla matkaavan naisen lääkepiikillä, ja sitten menee tämän kanssa sänkyyn ja asettelee naisen hänen päälleen sellaiseen asentoon, kuin he rakastelisivat, kertoi minulle kaiken tarpeellisen sankarin ongelmasta, vaikka sitä myöhemmin sitten täydennettiinkin kanssaihmisten aktiivisella eristämisellä, eli sillä, että Martinin setä pilkkasi tätä jatkuvasti ja piti "nosferatuna". Martin on potentiaalista DVD-kokoelmaanlisäämismateriaalia.

2. Creepy Christian Films (1980-luku)

Illan toinen pläjäys ei ollut niinkään varsinainen elokuva, kuin kokoelma yhdysvaltalaisia kristillisiä "propagandaelokuvia". Tai paremminkin sanottuna kristillisille arvoille sopivaksi tuotettua ohjelmaa. Setti alkoi hauskankehnolla animaatiolla, jonka juonen onnettomuus ei johtunut mistään kristillisestä, ja jonka hauskuus tuli juurikin animaatiojäljen tahattomasta koomisuudesta.

Toisena oli lyhyt elokuva anteeksiannosta ja kostonhimosta. Jos tarkoitus oli jotenkin pyrkiä osoittamaan, miten manipuloivia ohjelmia rapakontakaiset kristillistä uskoa tunnustavat tekevät, en näe että siinä onnistuttiin. Ennemminkin kyseessä oli ohut ja halpa täysin yleisinhimillisiiä ongelmia käsittelevä elokuva, jossa kristillisyys näkyi lähinnä arkipäiväisenä asiana, mutta jolla ei elokuvan kannalta ollut suurtakaan merkitystä. Samasta asiasta on kyse, kun joku yhdysvaltalainen ohjelmaformaatti ostetaan ja tehdään sama ohjelma suomeksi.

Sitten oli vielä jäljellä pari onnetonta musiikkivideota ja jonkun jalkapalloilijan saarnaa kaveripaineesta. Siinä nyt oli vähän jotain yritystäkin sikäli, että siinä suoraan painostettiin pysymään erossa alkoholista ja tupakasta ja muusta. Sinänsä peer pressure ilmiönä on kyllä hyvä tiedostaa muidenkin. Neljänneksi oli vielä lyhytelokuva Nikolai, joka vaikutti enemmän näykkivän kommunismia kuin kristinuskoa.

3. JCVD (2008).

Jean-Claude Van Damme tekee elokuvan itsestään sekä elämän- että panttivankikriisissä. Ensikommenttini paikalla olleelle toverille oli, että olipa turha elokuva. Nyt jälkeenpäin kuitenkin kun mietin (ja etenkin kun mietin festivaalien muuhun tarjontaan) , oli JCVD kuitenkin ihan viihdyttävä näytös. Ehkä minua häiritsi se, ettei se oikein tuntunut sopivan festivaalien henkeen. Toisaalta on myös myönnettävä, että olin ollut perjantaina aamukuudesta asti hereillä, ja kun tämä tuli katsottua melkein 20 tunnin hereilläolon jälkeen, en pysynyt ihan koko aikaa hereilläkään.

4. Disco 9000 (1976).

Olen aiemmilla festareilla pitänyt joitain blaxploitaatioelokuvia ihan katsottavina, mutta tämä oli rasittava. Näillä festivaaleilla opin myös inhoamaan näitä 70-lukulaisiin elokuviin tehtyä, koko elokuvan ajan jatkuvaa kökkömusiikkia. Onneksi nukuin osan elokuvasta - kuulopuheiden perusteella siinä ei ollut edes oikein mitään loppuhuipennustakaan tulitaistelun tai minkään muunkaan muodossa.

5. Swastika Savages / Smashing the Crime Syndicate / Hell's Bloody Devils (1970).

Ja heti perään toinen kökkö, 70-luvulla tehty onnettoman, koko elokuvan ajan jatkuvan soundtrackin elokuva, joka oli jonkinlainen James Bond-yritelmä, jossa ilmeisesti metsästettiin uusnatseilta jotain rahaa tai jotain. En minä tiedä, eikä hirveästi kiinnostanut.

Ja sitten siirrymme lauantain ja sunnuntain väliseen yöhön.

6. The Last House on the Left (2009)

En tiennyt, että tämä oli uusioversio jostain. Juoni lyhkäisyydessään menee niin, että perheen tytär joutuu ongelmiin - hänet hakataan ja ammutaan henkihieveriin, ja raiskataankin vielä siinä sivussa. Rosvot eksyvät tietämättään tytön vanhempien mökille, ja kun tyttö löytyy vielä elossa ja salaisuus paljastuu, kostavat tytön vanhemmat rosvoille näiden tekoset. Pahaa jälkeä syntyy.

Elokuva oli melko tavanomainen raina, mutta muutamat kohtaukset olivat varsin onnistuneita ja lopetuskohtaus ansaitsi yleisöltä peräti aplodit. Hyvää viihdettä, DVD:tä ei kuitenkaan kannata ostaa. Vuokrata kylläkin. Lauantai alkoi ihan lupaavasti.

7. American Swing (2008)

En ymmärrä, miksi otin tämän omaan ohjelmaani. Vaihtoehtona olisi ollut Nicolas Cagen tähdittämä, luultavasti paska mutta kuitenkin yhden kerran katsottava Knowing. Ei mahtanut mitään. Elokuvan kai oli tarkoitus kertoa Swing-kulttuurista kolmenkymmenen vuoden takaa, mutta lähinnä se kertoi Larry Levensonista, Plato's Retreat -nimisen paikan isästä. Ei oikeastaan olisi voinut paljoa vähempää kiinnostaa.

8. Moving Target (1967)

Taas näitä sarjassamme kökköjä ö-elokuvia kamalilla musiikeilla. Ja taas vähän tällainen James Bond -yritelmä, joka sijoittuu Ateenaan. Kerrassaan vammainen raina. Lauantai-ilta alkaa vaikuttamaan pitkältä.

9. Hush (2009)

Hush edusti taas festivaalien tuoreempaa tarjontaa, ja kuten Last House on the Leftkin, Hush oli ihan viihdyttävä, mutta ei toisaalta mitään erityistä. Parempi kylläkin kuin Last House on the Left, Hush on tarina tyttöystäviä moottoriteillä sieppaavista rekkamiehistä ja yhden uhriksi joutuvan naisen onnettomasta poikaystävästä, josta kehkeytyy sankari. Varsin hauska pläjäys, vaikka minusta se tyttöystävä oli varsinainen ämmä, jolle olisi voinut käydä köpömminkin. Oikeastaan odotinkin sitä, koska elokuvassa annettiin vahvasti ymmärtää, ettei tämä ollut vaivautunut olemaan edes uskollinen poikaystävälleen, vaikka vaati tältä kaikenlaisia yli-inhimillisiä suorituksia.

10. Embodiment of Evil (2008)

Paholaiselokuva suoraan Brasiliasta. Harmi, että juuri tämän elokuvan aikana harrastin viimeisen yön torkunnat, ja suurin osa elokuvasta meni ohitse. Vaikutti ihan lupaavalta.

11. Sugar Cookies (1973)

Ja sitten tällaisen paskan läpi pystyn valvomaan. Tämä oli ehkä karvan verran parempi kuin festareiden muut 70-lukulaiset (pl. taas Martin), mutta kauaksi ei jää. Tyhjänpäiväinen elokuva, jossa pornotuottaja houkuttelee nuoria naisia itsemurhaan, ja toinen nainen kostaa. Idea olisi voinut olla hauska, mutta ei.

12. Adventure in Denmark (1973)

Nightvisionsin päätöselokuvat ovat aina yhtä hupaisia. Ne ovat kyllä ihan uskomattoman huonoja, mutta toisin kuin nämä aiemmin mainitut pökäleet, nämä aasialaiset elokuvat ovat toisaalta niin uskomattoman pöhköjä, että niitä on kuitenkin ilo katsoa. Tässäkin kaksi aasialaista miekkosta voittavat matkan Tanskaan, jossa naiset ovat blondeja, erittäin helppoja ja harrastavat erittäin mieluusti seksiä etenkin aasialaismiesten kanssa. Asiat mutkistuvat, kun toinen miehistä suututtaa sekä tanskanaasialaisiasporukan (sanon aasialaisiksi, kun minä en ihan totta tunnista näitä Japani-Kiina-Taiwan-jne. -akselin kansallisuuksia toisistaan, saati sitten että tuosta sotkusta erottaisin vielä hongkongilaiset) että kotimaahan jääneen äkäisen tyttöystävän, jota elokuvassa pilkataan julmasti.

Oikeasti tämäkin elokuva on kommentoinnin tuolla puolen. Ei sitä objektiivisestikaan voi arvioida, kun silloin joutuisi haukkumaan sen.

Että sellaista. Festivaaleilta jäi käteen pari DVD:täkin. Siellä jaettiin käytännössä kaikille halukkaille ilmaiseksi epäilemättä loistava hongkongilaiselokuva Wing Chun. Lisäksi voitin yhden euron "kaikki voittaa"-arvalla Chris Waittin elokuvan A Complete History of my Sexual Failures (toivottavasti juuri tämä ei valikoitunut minulle naaman perusteella, kun melkein kaikkien muiden mukana kävin lunastamassa arpajaisvoittoni henkilökohtaisesti lippuluukulta). Ostin yhteensä neljä arpaa, ja muilla arvoilla tuli arvoltaan negatiivisia palkintoja, kuten 'Miehet jotka vihaavat naisia"-mikrokuituliina ja joku ihmeen laukkukoukku, Nordisk Filmin hiirimatosta nyt puhumattakaan.