Olen jo jonkin aikaa suunnitellut sitä kesälomaa, mutta vasta nyt sain aikaiseksi toteuttaakin sen. Olisin ehkä voinut suunnitella vähän tarkemmin, mutta katsoin parhaaksi hyödyntää hetkellisen innostuksenpuuskan - muuten olisi voinut taas käydä niin, että syyskuussa totean, että ensi vuonna sitten. Suuntasin siis aamusella paikalliselle Stockmannin psyykkisesti epävakaille päiville, ja neuvottelin itselleni 3 vuorokauden lomamatkan Prahaan. Lähtöön on noin kuukausi. Se tuleekin olemaan sitten ensimmäinen kerta, kun olen yksin peräti ulkomailla asti, ellei yhtä museojunamatkaa Haaparantaan lasketa. Mitähän sinne pitäisi edes kameran ja paikallisen valuutan lisäksi ottaa mukaan? Kolmea päivää varten tuskin kannattaa hirveästi tavaraa rahdata.
En muuten edelleenkään pidä noista Stockmannin rahastuspäivistä. Tämä oli kai toinen kerta elämässäni, kun niillä kävin. Ensimmäinen kerta oli nelisen vuotta sitten Oulussa opiskelijana, kun raahauduin sinne erään kaverin seuraksi. Vilinää oli niin, että aloin voimaan pahoin. Eikä tämäkään kerta sen parempi ollut. Hirveä hälinä vain siksi, että Stockmann on nimennyt päivät hulluiksi. Eläydyin tapahtuman henkeen kuitenkin sen verran, että ostin matkan lisäksi suklaalevyn ja Ingmar Bergmanin elokuvan
Det Sjunde Inseglet.
Päivä oli muutenkin kevyehkö. Vietin puolet siitä Eläketurvakeskuksen tutkimusseminaarissa kuuntelemassa työkykyyn ja kuntoutukseen liittyvää asiaa. En nyt tiedä irtosiko sieltä mitään erityistä. Kaksi mielenkiintoista kohtaa jäi kuitenkin mieleen:
- Masennus ei sairautena vaikuttaisi lisääntyneen vuosien aikana (80-luvun alusta?), mutta sen perusteella myönnettävien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on kymmenkertaistunut 80-luvun alusta. (Lisäys 17.37: Mietin, että onko siis masennuksen perusteella myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä kymmenkertainen aiempaan verrattuna, vai viitataanko sillä ylipäätään hakemuksiin. Jos ei, niin mitenhän paljon nykyään yritetään päästä työkyvyttömyyden kautta varhaiseläkkeelle vetoamalla masennukseen?)
- Naisten työkyvyttömyyseläkehakemukset hylätään useammin kuin miesten.
Ensimmäistä kohtaa perustellaan paljolti työelämän muuttuneilla vaatimuksilla. Nykyään pitää olla entistä sosiaalisempi, käyttää entistä enemmän henkistä ja älyllistä kapasiteettia, työmarkkinat ovat turvattomampia ja niin edelleen. Pitänee paikkansa - fyysistä töistä ilman muuta ajaudutaan eläkkeille siksi, että niissä syntyy jo lähtökohtaisesti herkemmin tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Toisekseen
voi ehkä olla niin, että masennuksella on helpompi päästä eläkkeelle tai kuntoutukseen kuin vetoamalla johonkin selkävaivaan. Itse ajattelin - mutten uskaltanut ääneen sanoa - että voi olla niinkin, että ennen vanhaan ihmiset pysyivät töissä masentuneenakin, kun sitä ei välttämättä pidetty sairautena niin kuin nykyään. Ehkä silloin ei myöskään kehdattu myöntää, että nyt on elämän- ja työnhalut vähissä. Sehän olisi synnillistä laiskottelua. Siksi pysyttiin töissä ja sairastuttiin seuraussairauksiin tai kuoltiin ennenaikaisesti - siis poistuttiin kyllä työelämästä, mutta vain seurauksiin, ei juurisyyhyn, vedoten.
Toiseen kohtaan en kuullut mitään perusteluja, vain hämäriä viittauksia tutkimuksiin, joissa näin on todettu. Ehkä sille ei edes ole mitään perusteluja, vaan on vain tilastojen perusteella huomattu, että asianlaita vain on niin.
3 kommenttia:
Jotakuinkin vähäisellä kokemuksella Prahasta sanon vain ne vakiot.
- kahdet kengät, koska kahdessa päivässä kävelee itsensä jo niin rakoille, että vaihteeksi on mkava hiertää eri kohdasta
- ravintolasuosituksia turistisektorin ulkopuolelta (paikallista ruokaa, ja halvalla)
- kärsivällisyyttä ravintolatupakointia kohtaan
- sen verran tukevan kassin, että pullot pysyvät paluumatkalla ruumassa ehjänä
Itse suunnittelisin tuollaisen reissun niin, että ensimmäisen päivän kävelisin kaupungilla, toisena päivänä tekisin päiväretken johonkin ja kolmantena ajelisin metrolla ympäriinsä katsastamassa vielä mielenkiintoisia paikkoja.
Prahasta samaa mieltä kuin unienvanki, paikallinen safka on suomalaisittain hyvää. Usein erittäin rasvaista ja raskasta liha-pitoista ruokaa josta ei voi olla täyttymättä, hyvää tsekkiläistä olutta unohtamatta tietenkään
Tarkastelinkin tänään jo ennakoivasti paikallista hintatasoa. Sivu, jonka töissä löysin, oli jo pari vuotta vanha, mutta siellä puhuttiin, että puolen litran oluttuopillisten hinta alkaa 40 sentistä, eikä nouse yli 3 euron hienoimmissakaan hienostopaikoissa. Ruoan hintatasosta en tiedä, mutta ymmärsin paikallisen sapuskan olevan tosiaan lihapitoista. Hyvältä vaikuttaa siis.
Sitä ihmettelin, että pitääkö minun ostaa 35 euron Praha-kortti sieltä, ja sitten siihen päälle melko halvalla jonkinlainen 72 tunnin joukkoliikennelippu? Onko siitä jotain muutakin hyötyä, vai pitäisikö maksaa vain kertalippuja metroon ja muuhun? Sen verran katsoin, että kuljetus lentokentältä hotellille (20 km) maksaisi peräti euron, että sikäli ei kovasta satsauksesta olisi siinäkään vaihtoehdossa kyse, etenkin kun vertaa, että täällä 10 kilometrin matkasta Helsinkiin saa maksaa 4 euroa. Jostain katsottiin, että 72 tunnin lippu siellä maksaisi saman verran kuin täällä kävisi Helsingissä ja takaisin.
Pitänee käydä ostamassa joku laukkukin. Arvasin, että oheiskustannuksia syntyy ja paljon. Jonkinlainen matkavakuutuskin pitäisi ottaa. Henkilökunta-alennuskin on laskenut, enkä ole varma, koskeeko sekään matkavakuutuksia.
Lähetä kommentti