Kesänaru vie meidät tanssiin

Niin se vain kääntyi tämäkin vuosi jo kesäkuuhun. Ilmapiiri työpaikalla tuntui muuttuneen viikonlopun aikana asteen verran rennommaksi ihmisten lomien lähestyessä ja pukujen vaihduttua T-paitoihin. Lisäksi bussit kulkivat ihan väärin: outoihin aikoihin ja väärässä järjestyksessä. Päätin, että tänään laitan polkupyörän kuntoon, ja fillaroin töihin syksyyn asti. Kävin muutama viikko sitten katsomassa joskus syys-lokakuussa hylkäämääni pyörää, ja kyllä siinä ilmat ainakin olivat kuukausien aikana pysyneet. Ehkä minun ei tarvitse kuin pumpata siihen ilmat takaisin. Kettingit pitäisi varmaan rasvata, joten koelenkki täytynee tehdä jonnekin, josta sitä rasvaa saa, ellei sitten lähi-Prismassa ole. Ja jos pyörä ei tule kuntoon, niin bussikortissa on kautta jäljellä vielä huomisen. Saattaa olla, että pyörästä on joitakin pinnoja mennyt heikoksi, ja luontaisena poropeukalona se tietää korjaamoreissua. Tässä kiinteistössä on jopa pyöräliike, jonne sen voi viedä (ja josta se on jopa ostettu), mutten millään viitsisi maksaa seitsemää kymppiä jostain perushuollosta. Se on sitä paitsi melkein kahden kuukauden edestä kautta bussikorttiin, ja kahden kuukauden päästä alkaakin kesäloma.

Olen varmaan löytänyt korvaajan pikaruoalle. Lähdin tänään laskelmieni mukaan elämäni kolmatta tai neljättä kertaa työkaverin kanssa Subwayhin karkuun henkilöstöruokalan pöperöitä. 30 sentin Italian BMT parmesan-oregano -sämpylään kaikilla lisukkeilla ja tuplajuustolla, ja juomaksi kylmää colaa. On muuten hyvää. Pizza on tietenkin pizzaa, mutta ei sitäkään aina jaksa, eivätkä nämä Espoon pizzapaikat oikein voita oululaisia. Tunnelmassa ja jonkinlaisessa känkkyisyydessä ne nyt ainakin häviävät. Classic Pizzasta saa tietysti laadukasta tavaraa, mutta se on myös astetta tyyriimpi paikka.