maanantai 25. tammikuuta 2010

Ja sinisempi oli säde

Laadin viime viikon aikana inventaarion DVD-elokuvistani ja TV-sarjoista. Nimikkeiden määräksi tuli noin 350 kappaletta, mutta siinä oli TV-sarjat supistettu yhdelle riville, jolla ilmoitin hyllystäni löytyvät tuotantokaudet. Ne jos olisi vielä ottanut kukin julkaisu erikseen, niin olisi mennyt 400 rikki.

Tänään sitten illalla Citymarketista kalj... appelsiinimehunhakureissulla kiersin pitkästä aikaa DVD-alennuslaarit (enkä vain TV-sarja -hyllyä, josta lähti sen Battlestar Galactican kolmaskin kausi taannoin mukaan - neljättä eli viimeistä kautta ei ainakaan Matinkylän marketeista ole tällä hetkellä saatavilla), ja elokuvien määrä lisääntyi kahdella, eli Gran Torinolla ja Carlito's Wayllä. Samalla selasin läpi BluRay -alennushyllyt.

VHS formaattina taisi hävitä aikoinaan melko nopeasti DVD:n saavuttua kohtuuhintaisille markkinoille. Itse osuin elämässäni taitekohtaan samaan aikaan - ennen opiskelemaan muuttoani DVD:t olivat vielä pirun kalliita, eikä niitä meidän kotiin ostettu. Muuton jälkeen en kuitenkin viitsinyt enää ostaa VHS-soitinta, ja vuoden tai parin päästä VHS:t olivat hävinneet maan kamaralta. Ei niitä myyty enää kuin kaikkein vanhoillisimmissa kaupoissa ja (nykyäänkin nähdäkseni vielä) kierrätyskeskuksissa. Kenties joillain lähetystyö-kirpputoreilla.Tullessaan markkinoille BluRay taisteli jonkin aikaa HD DVD -formaatin kanssa, ja voitti. Nyttemmin ainakin lähi-Citymarketissani on ollut jo jonkin aikaa erikseen oma BluRay -hylly, ja vähän aikaa sitten ilmestyi BluRay -alennuslaari. Koska tulin viime keväänä hankkineeksi Playstation 3:n (joka on jäänyt syntisen vähäiselle käytölle!), jolla moisia elokuvia voisi soittaa, ja olisi jopa sellainen televisio, jolla ilon voisi ottaa irti, en käytännössä kuitenkaan ole onnistunut taipumaan sinisen säteen edessä. Edes nyt, kun joitain BluRay-julkaisuja saisi varsin edulliseen hintaan (12 eurolla), en näe oikein mitään syytä hankkia niitä. Ongelma on siinä, että BluRay tuntuu edelleen jonkinlaiselta luksusformaatilta, joten ostettavan elokuvankin pitäisi olla jotenkin parempi. Ne paremmat elokuvat on kuitenkin tullut jo hankkitua DVD:llä, enkä näe hirveästi syytä ostaa parannettua versiota vanhasta tuotteesta, joka jo sellaisenaan on riittävän hyvä nautittavaan elokuvakokemukseen. Toisin sanoen, BluRay ei tarjoa riittävästi uusia ominaisuuksia syrjäyttääkseen DVD:n VHS:n kanssa asianlaita oli toinen: niitä joutui kelaamaan, ne veivät julmetusti tilaa, ja ne menivät nopeasti rikki. Vanhempien hyllyissä on vielä muutamia VHS-elokuvia, jotka ovat jo aikapäiviä muuttuneet lumisateeksi. Mitä BluRay tarjoaa? Vähän paremman kuvan. Mahtuukohan niille levyille ajallisesti edes enempää tavaraa?

Saattavathan DVD:tkin tietysti vanheta, informaatio haihtua levyltä. Muistan, että ensimmäinen koskaan ostamani DVD-elokuva oli Oulun Anttilasta haalimani taide-elokuva Under Siege 2: Dark Territory. Vähällä oli, etten kehdannut myöntää. Vuosi taisi olla 2003. Pitäisikin katsoa, näyttääkö vielä hyvältä.

Ei kommentteja: