keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Lama ja muutos

Joissain blogeissa on viime päivinä valiteltu sitä, että Pirkanmaan (kuten muuten ilmeisesti myös Vaasan) Euromarketit panevat laput luukuille, mikä jättää pelikentän entistä enemmän Keskon ja S-ryhmän hallintaan. Minäkin pääsen nyt revittelemään paikallisuutisilla, sillä myös Olarin Minimani lopettaa alkuvuodesta. Ehkä senkin tilalle voisi sijoittaa Prisman. Näin saataisiin puolen kilometrin säteelle kolme Prismaa, joista Länsiväylän kohdalla töistä palatessaan pois jäävät S-ryhmän kanta-asiakkaat saisivat enemmän valinnanvaraa.

Vitsit sikseen, eli ulkomaankielellä jokes to the six. En voi välttyä ajattelemasta, että tässä pienessä mullistuksessa vesilasissa on kyse laman vaikutuksesta, vaikka Tradekalla virallisesti olisikin perusteluina ideologinen päätös keskittyä lähikauppoihin markettien sijasta. Näin ollen olisi ehkä syytä ulkona liikkuessa painaa mieleen, miltä katukuva näyttää vielä vuonna 2009/2010. Vaikka yli 15 vuotta vanhat muistikuvat ovat jo melko heikkoja, muistelen maailman olleen jollain perustavalla tavalla erilainen ennen 90-luvun lamaa ja sen aikana, ja että sen jälkeen Suomi täyttyi isoilla marketeilla, ja vanhat kaupat modernisoivat ulkoasunsa. Kenties elämme juuri nyt samanlaista murrosta, ja 5-10 vuoden päästä katukuva on jo muuttunut enemmän kuin edellisen vuosikymmenen aikana. En tarkoita pelkästään kauppojen aukioloaikoja, mutta ne ovat kyllä osa sitä muutosta. Paikallistasolla muutoksia on tietysti tiedossa paikoin enemmänkin - viiden vuoden päästä metron pitäisi liikennöidä tänne Matinkylään saakka.

En osaa ihan sanoa, millä tavalla Suomi oli erilainen 1990, mutta jostain syystä hahmotan muutoksen ensisijaisesti liiketilojen ulkoasuissa. Nykyään tunnutaan tavoittelevan jonkinlaista futuristista ulkoasua, kun ennen vanhaan riitti punatiilinen, koruton rakennus, jossa oli joko seinällä pieni logokyltti tai katolla pieni logokuutio. Ikkunoissa olisi kirkkaan oransseja mainospapereita, joihin oli punaisella tussilla raapustettu päivän kahvipakettitarjoukset, K-kaupoissa ehkä koristeena 70-lukuhenkinen pönäkkä, kauppiasta esittävä piirroshahmo. Huoltoasemat olivat nuhjuisempia, ja kirjastot hiljaisia hyllyjen labyrinttejä nykyisten viihde- ja elämyskeskusten sijasta, joissa melkein joka kerta kun olen viimeisen kuukauden ajan käynyt, on hätyytelty vartijoiden voimin nuorisoa ulos metelöimästä - kerran yksi nuorison edustaja esitti maanjäristystä (!), mikäli nyt ihan oikein kuulin hänen elämöintiään selittävän.

Ihan varma en kuitenkaan ole siitä, olenko oikea henkilö tekemään vertailevaa analyysiä aikakausista, koska nuoruus meni maaseudulla, ja nyt olen betoniviidakossa suhteellisen kaukana kotiseudulta.


2 kommenttia:

Panu kirjoitti...

Yksi merkittävä ero on, että posteja ei ole enää missään. Ennen lamaa Turun Ylioppilaskylän (jonka naapurissa yhä asun) asukkaat kävivät hakemassa postinsa kylän keskellä olevan Rantasipi-Ikituurin (nykyisen Caribia-kylpylähotellin) kellarista. Nyt täällä asuvien on käytävä hakemassa postinsa kaukana esikaupungissa olevasta asiamiespostista - itse asiassa se on kauempana täältä kuin keskustan pääposti!

Janne kirjoitti...

Totta. Sitä ei pienellä paikkakunnalla huomannutkaan. En osaa sanoa, oliko meillä tosiasiassa useampikin posti, mutta mielestäni ei ollut kuin yksi, eikä sitä koskaan lopetettu sinänsä. Postin tilat sen sijaan saivat mennä, mutta vasta laman jälkeen, mielestäni joskus 2000-luvulla, kun olin jo lähtenyt opiskelemaan muualle. Tällöin se siirtyi omasta rakennuksestaan paikallisen K-Marketin tiloihin.