Taas on jäänyt kirjoittaminen. Syy on raskaahkon työviikon - kuluva kausi, joka alkaa joulukuun lopusta ja jatkuu ainakin tammikuun loppuun, kauemmaksikin, on meidän(kin) osastolla vuoden kiireisintä. Jossain vaiheessa kuvittelisin, että jatkuvat 10-12 tunnin työpäivät alkavat syömään tehoa, ja kannattaisi mieluummin vaikka siirtää odottavien hommien hoitamista ja lähteä kotiin munakellon piristessä 7,5 tunnin merkiksi. Pitkien päivien vaikutukset näkyvät jo nyt: kotona tulee syötyä jälleen roskaruokaa, enkä jaksa pitää yllä päivittäistä liikuntarutiinia - enkä jaksa blogata. Eipä olisi hirveästi sanottavaakaan.
Eilen perjantaina en kyllä jäänyt yliajalle kuin vajaan tunnin verran. Espoossa töissä käyvän toverin kanssa kävimme muutamalla oluella. Ei sekään kai terve tapa ole, mutta ihan toimivaa stressinpurkua toisaalta, kunhan se jää siihen muutamaan annokseen, johon se tähän asti on aina jäänytkin. Nautin annokset Anchor Liberty Alea ja Meantime India Pale Alea. En koskaan nuorena päässyt... siis, joutunut sisään klubi- ja kapakkakulttuuriin, mutta tästä pidän: silloin tällöin pienellä porukalla miljöössä, jossa ei pauhaa nuorison tanssimusiikki eikä varsinkaan television urheilukanavat, rentoutuen töiden jälkeen ja samalla kokeillen kioskivalikoimaan nähden erikoisempia oluita. Saatan tietysti vain selitellä typerän kännäämiseni jonkinlaisena yleissivistyksellisenä itsensäkasvatustyönä, mutta kännithän saisi vähemmälläkin vaivalla ja rahalla.
Muuten viikonloppu taitaa tällä kertaa sujua kotona lymyillessä, vaikka toisaalta pitäisi kai pyrkiä mahdollisimman kauas Matinkylästä - jo toisen kerran sain kokea jos en väkivaltaa, niin ainakin väkivallan uhkaa. Iltapäivälenkillä käydessäni joku viinalastia kaverinsa kanssa kanniskeleva nuori mies kiilasi päälleni ikään kuin taklatakseen, ja huusi vielä perääni: "ööööyyyyyyggghhhh!". Taisi olla harmiton tyyppi, mutta eipä tuo miellyttävää silti ole. Joku päivä saattaa käydä kehnommin etenkin minun katutappelijan taidoillani - siis nimenomaan niin, että minun käy huonosti. Huonosti tietysti saattaa käydä missä tahansa.
P.S. Lehdissä on viime päivinä vaadittu peruskouluihin lisää liikuntaa ja taideaineita, koska ne kehittävät koululaisten tunne-elämää ja itsetuntoa. Näin vitosen liikunnasta saaneena suvaitsen olla vähän eri mieltä, ne pari tuntia viikossa olivat ihan riittävästi, kiitos vain. Ennen oli tietysti ennen, mutta nytkin on nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti