sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Mani mani mani

Kävin aamulenkillä, ja tällä kertaa Olarin puolella. Eipä Mattarissakaan varmaan sunnuntaiaamuisin ole rettelöitsijät liikkeellä, vaan krapuloissaan he makailevat kapisissa punkissaan, mutta Länsiväylän tuolla puolen nyt ei ainakaan ollut. Yhdellä Keskuspuiston parkkipaikalla oli valtavasti autoja, ja vastaanikin käveli porukkaa sukset olkapäillä. Ilmeisesti oli hyvä hiihtokeli. Toisaalla jo vähän mainitsinkin asiasta: viime aikoina on käynyt mielessä, että hiihtäminen voisi olla kokeilemisenarvoinen talviharraste. Vapaaehtoisesti ja omaan tahtiin harrastettuna se ei välttämättä olisi niin epämukavaa. Käytännössä kuitenkin pitäisi minulle olla harvaanliikennöity, leveä latu, eikä em. keskuspuiston kaltainen kaikkien käyttämä kapea metsäpolku, jollainen se muistaakseni on, ja jossa himoliikkujat luistelevat päälle. Toisekseen hiihtäminen vaatisi jonkinlaisen alkusatsauksen, enkä tiedä, pitäisinkö siitä niin paljoa sitten kuitenkaan, ja talvet eivät ole täällä etelässä toistaiseksi pituudellaan päätä huimanneet, vaikka tämä talvi vaikuttaisikin tekevän poikkeuksen. Kolmannekseen, ja tämä on varmaankin se ratkaisevin haitta, hiihtoharrastuksessa merkittävä osa aikaa ja energiaa kuluisi tympeisiin esivalmisteluihin, eli ladulle siirtymisen lisäksi voiteluun. Liian vaivalloista ainakin näin kokeilijalle. Pitäisi varmaan joskus koittaa hiihtolomaa, ja vuokrata sukset jossain pohjoissuomalaisessa lomakeskuksessa.

Lenkkisuihkun jälkeen käväisin aiemmin mainitsemassani Minimanissa, jossa on alkanut tyhjennysmyynti. Ostin varsin miehekkään (vaikkakin pienen) valikoiman tavaraa: vasaran, pari lasista oluttuoppia, pizzalautasen ja "Kolme viisasta miestä"-DVD:n (sekä pussillisen seinäkoukkuja). Olo oli hieman kuin olisin ollut haaskalle hakeutunut hyväksikäyttäjä - olen käynyt muistaakseni tasan kerran aiemmin kyseisessä kaupassa, ja nyt kun sen taru on lopussa, niin paukahdan paikalle keräämään alennuksella sen, mitä kerättävissä on. En tosin ollut ainoa. Alennusmyyntitavaraa myyvillä osastoilla oli melkoinen väentungos. Joka tapauksessa, ehkä kuitenkin voin tyynnyttää omantuntoni sillä, että paikka olisi saattanut lopettaa ilman minun vakioasiakkuuttanikin, ja että on hyvä, jos autan edes varastontyhjennyksessä, jonka ylijäämät kirjattaneen tappioksi. Ensi viikolla voisi käydä katsomassa vielä muita taloustavaroita, jotka ovat tähän asti jääneet ostamatta siksi, että poikamieselämä ei välttämättä edellytä "normaalin" huushollin pitämistä.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Uusia myynnissä olevia nanosuksia ei ilmeisesti tarvitse voidella. Itse en voi kuvitella mitään vittumaisempaa hommaa kuin suksien voitelun puhdistus liottimella ja muu saikkaaminen kaikenlaisten pään kipeäksi saavien kemikaalihöyrymyrkkyjen kanssa.

Janne kirjoitti...

Ilmeisesti tuossa pitäisi olla linkki? Ei vaikuttaisi toimivan. Siitä huolimatta muistelin kuulleenikin radiossa tässä yksi aamu moisista. Jos moisia suksia saisi kohtuulliseen hintaan - voi olla vähän enemmänkin hintaeroa tavalliseen kuin voiteluainekustannusten verran, sillä tunnetusti aika ja turhautuminen ovat kalliita - niin sitten voisi tosiaan ottaa hiihtoharrastuskokeilun uudelleen harkintaan.

Anonyymi kirjoitti...

Sori, linkki ei ilmeisesti toimi. Kyseessä oli pelkkä lehtijuttu. Suksisarjan nimi oli Karhu Optigrip®. Hinta noin 170 euroa.

Hyvärinen J. kirjoitti...

Optigrip on Karhun tuotemerkki, Nanogrip on vastaava Peltosen. Ne ovat samasta pajasta lähtöisin, kun keksijä halusi saada ideansa molempien kotimaisten käyttöön. Näin kertoi Maaseudun Tulevaisuus edellisviikolla. Liberecissa viime talvena pitopohjilla sivakoitin mitaleja ongelmakelissä, ja kuulemani mukaan sellaisessa ne ovatkin kotonaan - pakkaskeleillä ei niinkään. Omakohtaista kokemusta minulla ei ole.

Gc:n kanssa olen samaa mieltä voiteenpoistoaineiden "vienosta" tuoksusta. Fluorivoiteita en ole halunnut edes kokeilla. Niillä on peloteltu yhtä paljon kuin tupakan vaaroilla.