Star Trek: Voyager, 6. kausi

Jatkan jälleen näillä varmasti luetuimmilla ja kiinnostavimmilla blogipostauksillani, eli Star Trek -miniarvioilla. (Sarkasmi sikseen, kyllä joku aina eksyy googlella tänne etsiessään jotain Trekkiin liittyvää).

Näin näppituntumalla kuudes kausi parantaa edellisestä tasoa ollen näin sarjan toistaiseksi paras kausi - mutta toisaalta on todettava, että se on kuitenkin vain paranneltu versio edellisistä kausista. Ainoa aiemmasta poikkeava (hyvä) asia on se, että Voyager saa viimein enemmän tai vähemmän pysyvän yhteyden Maahan. Loppu alkaa siis häämöttämään. Muutenkin havaitsin ilokseni, että käsikirjoittajat ovat yrittäneet saada edes vähän jatkuvuutta jaksojen välille viittauksilla aiemmin esiteltyihin sivuhahmoihin. Ei sillä, että käteen jäisi hirveästi hurraamista kyseisellä osastolla, etenkin kun kauden jälkipuoliskolla sorrutaan keinotekoiseen jatkuvuuteen, ja toisaalta Kes tuodaan hetkeksi takaisin melko onnettomassa tekeleessä.

En muista enää, enkä viitsisi tarkistaakaan, valitinko tästä jo viime kerralla, mutta kyllä tässä nyppii sekin, että meillä on tähtilaiva täynnä mielenkiintoisia henkilöitä, mutta suurin osa jaksoista keskittyy kolmeen heistä: naiskapteeni Janewayhin, hologrammi-Tohtoriin ja borgi Seven-of-Nineen. Muut hahmot joutuvat yksittäisiä poikkeustilanteita lukuunottamatta tyytymään statistin osaan, huudellen välillä jotain höpönlöpöä. Deep Space Ninessa sen lisäksi, että kaikki päähahmot saivat tarpeeksi ruutuaikaa ja historian, myös reilu kourallinen sivuhahmoja sai yllinkyllin tilaa olla todella kolmeulotteisia, ja silti jäi aikaa paitsi yksittäisille tarinoille, myös kokonaiselle sodalle.

Voyager on kyllä jossain mielessä suurin ja kaunein Trekeistä - olen ymmärtänyt, että sillä oli isoin budjetti, ja ainakin se näkyy. Käsikirjoittajat olisivat varmasti voineet ottaa hieman enemmän riskejä, ja tehdä mahdollisesti sisällöllisesti laadukkampaa sarjaa; ei sen olisi tarvinut olla yhtä synkkä ja kovapintainen kuin DS9, mutta olisipa ollut jotain muuta kuin tällainen vähän lapsille suunnattu seikkailusarja. Toisaalta DS9:ä näytettiin hyvin pitkälle päällekkäin Voyagerin kanssa, eikä ole ihan mahdoton ajatus, että Voyagerin haluttiin nimenomaan olevan kevyempi "koko kansan" tai "koko perheen" sarja, ja ettei muulle olisi ollut edes tarvetta, koska DS9 keskittyi jo harmaaseen alueeseen. Olen ymmärtänyt jopa niin, ettei DS9 koskaan ollut suosittu sarja - päinvastoin, sitä pidettiin tylsänä (kuten tein minäkin teininä) ja epätrekkimäisenä, ja siksi ei ole ihan niin järjetöntä tehdä sarja, joka pohjaa enemmän aiemmin suosituksi havaittuun formaattiin.

Ehkä tässä oli tarpeeksi nillitystä, siirrytään jaksokohtaisiin katsauksiin.

--

Equinox, pt. II: Viidennen kauden päättänyt jakso jatkaa siitä, mihin jäi. Janeway "yllättäen" jää henkiin, ja kapteeni Ransomin petoksesta suivaantuneena aloittaa pakkomielteisen jahdin mokoman saamiseksi tuomiolle. Pakkomielle sellaisiin mittalukemiin, että Janewaykin on valmis jättämään eettiset kysymykset sikseen, ja jättääkin. Olen aina kuvitellut, että first officer on se taho, jolla on valta arvioida johtavan upseerin kenttäkelpoisuus ja tarvittaessa asettaa hänet sivuun. Pitkästä aikaa Chakotay pääseekin vauhtiin, mutta Janeway heittää hänet tyrmään. Eikö kellään ole mitään sanomista tähän? Niin tai näin, vaikka moraaliset kysymykset jätetäänkin vähän lapsipuolen asemaan tuplajakson päätöksessä, on se silti varsin onnistunut aloitus kaudelle. 8+.

Survival Instinct: Mainio jakso, jossa poraudutaan Seiskan menneisyyteen kolmen keskenään oman minikollektiivin muodostavan borgin saavuttua tekemään tilejä selviksi. 8.

Barge of the Dead: The Next Generationissa ja Deep Space Ninessa on ollut jo riittämiin klingon-kulttuuria käsitteleviä jaksoja, ja tässä yksi lisää. Barge on onneksi kuitenkin hyvä jakso, jossa vuorostaan B'Elanna pääsee tekemään tiliä menneisyydestään ja perimästään. Tutustumme klingonien kiirastuleen. 8.

Tinker Tenor Doctor Spy: Jakson nimi herättää hieman epäilyksiä: taasko Tohtoriin keskittyvä jakso? Eikö se ala käymään vähän vanhaksi? Etenkin kun saamme taas kuulla Tohtorin ja Seiskan laulua? Onneksi TTDS on täytteenomaisen huumorijakson lisäksi myöskin onnistunut huumorijakso. Tohtori on ohjelmoinut itselleen päiväuniohjelman, mutta jokin menee mönkään. Vaikka juonessa on mukana pieni muukalaisuhka, ei jakso ota itseään turhan vakavasti, ja juuri siksi se onnistuu. Kutoskausi on saanut vahvan alun. 8+.

Alice: Ja sitten takaisin normaaliin päiväjärjestykseen - Alice on taas tällainen tyypillinen jakso, jonka ainoa päämäärä on ratkaista viikon tekaistu ongelma. Tällä kertaa juonenkuljettimena on kaupustelijalta ostettu Aliceksi ristitty lentoalus, joka vaatii pilotiltaan, tässä tapauksessa tietenkin Tom Parisilta, täyden omistautumisen. Ihan kohtuullista, joskin kliseistä perusviihdettä, josta ei hirveästi jää käteen mitään. 7.

Riddles: Tuvok taantuu lapsen tasolle mystisen muukalaisen hyökättyä hänen kimppuunsa. Tunteitaan ja taiteellisia taipumuksia ilmaiseva Tuvok miellyttää Neelixiä, ja kerrankin he voivat olla kavereita. Lopussa kaikki on jälleen kuten ennenkin, eikä tästäkään jää käteen mitään erityistä, ellemme jatkossa saa seurata Tuvokin alkavan kokeilemaan muitakin kuin loogisia harrasteita. 7.

Dragon's Teeth: Voyagerin väki herättää henkiin 900 vuotta sitten vihollishyökkäyksessä sammuneen kansan viimeiset eloonjääneet, ja vanhat vihollisuudet puhkeavat. Ihan OK jakso, josta olisi voinut saada irti enemmänkin. 7+.


One Small Step: Viikon aliavaruusanomalia tuo tuulahduksia 2030-luvulta ja ensimmäisistä Mars-lennoista, joissa yhdessä menehtyi sankarin maineeseen sittemmin kohonnut astronautti. On mukava nähdä Chakotaykin tositoimissa vaihteeksi, vaikka osan jaksoa tietysti makaakin sairastuvassa, mutta eipä ainakaan hallusinoi Rockystä. Ehkä vähän turhan paljon amerikkalaista sankarinpalvontaa, mutta ei tämä nyt huonokaan ole. 7½.

Voyager Conspiracy: Seiska on valmistanut itselleen borg-kojeen, jolla hän voi ladata nukkuessaan ("regeneroidessaan") uusimmat raportit, analyysit ja muut tiedot kuten vanhaan hyvään aikaan borg-kollektiivissa. Ongelmia ilmenee, kun Seiska ei ole enää yksi monista, vaan Yksi. Naisen aivot eivät kykene... Öh, anteeksi, siis hänen yksilönaivonsa eivät kykene prosessoimaan kaikkea tietoa, vaan alkaa yhdistelemään tietoja loogisiksi, vaikkakin erittäin kaukaa-haetuiksi salaliittoteorioiksi. Tykkäsin jaksosta, vaikka se olisi voinut ottaa vielä vähän enemmän mallia Il pendolo di Foucault'sta. Plussaa myös siitä, että tässä vähän palaillaan vanhoihin asioihin irrallisen tusinajännäriasetelman sijasta. 8-.

Pathfinder: Myönnän, että The Next Generationin sosiaalisesti kömpelö luutnantti Barclay on suosikkihahmojani, ja siksi olen taipuvainen suhtautumaan myönteisesti häntä käsitteleviin jaksoihin. Jaksossa vierailee myös TNG-vuosistaan vähän vanhentunut Marina Sirtis. Barclay on kehittänyt Voyagerista itselleen pakkomielteen, ja keksinyt tavan, jolla he voisivat saada yhteyden Voyageriin - teoriassa. Esimiesväki ei kuitenkaan katso hyvällä änkytystä ja ujostelua. Loppuratkaisu on vähän liian onnellinen. Minusta se, että viimeinkin Maa on onnistunut luomaan ilmeisesti pysyvän yhteyden Voyageriin on koko sarjan juonen kannalta erinomainen asia, mutta se, että Barclay ilmeisesti löytää siinä sivussa tuosta noin vain tyttöystävän, on vähän liikaa. Toisekseen tekisi vähän mieli marista siitä, etteivät hahmot viittaa sanallakaan raivoisaan Dominion-sotaan, joka on riehunut taustalla sillä välin, kun sarjan pääsankarit ovat haahuilleet maailman toisella laidalla. Antaisin muuten kasiplussan, mutta Barclay-fanitukseni vuoksi 9.

Fair Haven: Ja sitten taas mahalaskuntapainen. Voyager levähtää laakereilleen jonkun täysin yhdentekevän huuhaa-anomalian vuoksi, minkä johdosta väki alkaa viettämään aikaansa holokannella Parisin laatimassa irlantilaiskylä-ohjelmassa. Janeway paljastaa oikean säärikarvansa, ja ohjelmoi sinne itselleen unelmiensa miehen - jännittävän renttuälykön. Suhteet hologrammien kanssa on näemmä ok, jos niitä harrastaa nainen, eikä joku änkyttävä Barclay. 6.

Blink of an Eye: Mielenkiintoinen scifi-juoni planeetasta, jossa aika kulkee eri tahtiin kuin muualla maailmassa. Okei, tämä kuulostaa vähän rutiini-trekiltä, mutta toteutus on tavanomaista hömppää parempi. Jokainen sekunti Voyagerilla (ja muualla) vastaa yli vuorokautta planeetalla. Niinpä vuosien saatossa Voyagerista - tähdestä, jota kutsutaan maanjärkyttäjäksi ja valontuojaksi - tulee osa paikallista tarustoa. Tohtori holosiirtyy planeetalla, ja mutamien teknisten ongelmien vuoksi viipyy siellä muutaman vuoden. Hetken päästä kehitys planeetalla on kehittynyt siihen pisteeseen, että sieltä saapuu pari astronauttia tutkimaan, mikä oikein on tuo Taivaan Laiva. Harmi, että jossain vaiheessa toteutus siirtyy kovan scifin puolelta trek-scifin puolelle, ja toisaalta harmi sekin, ettei jakso ole parempi kuin se on. 8-.

Virtuoso: Tämä oli odotettavissa - Tohtorin laulutaitoihin ja fani-ilmiöihin keskittyvä jakso. Nyt olisi aika keksiä jotain uutta, ennen kuin muuten hyvä hahmo ja näyttelijä alkaa toden teolla nyppimään. 5½.

Memorial: Ihan kelpo jakso Kimin, Chakotayn, Parisin ja Neelixin yhtäkkiä ilmenneistä, traumaattisista sotamuistoista. Toteutus jää kuitenkin vähän liukuhihnatuotteen tasolle, vaikka jakso onnistuukin joiltain osin yllättämään. Neelixkin on taas ei-ärsyttävä, mistä plussaa. 7½.

Tsunkatse: Jakson trailerin ja perusidean perusteella tekisi mieli lytätä jakso harvinaisen kovin sanoin, mutta ei se ihan ansiotonkaan ole - DS9:stä tutut näyttelijät Jeffrey Combs (Weyoun ja pari muuta hahmoa, muille tuttu Re-Animatorista) ja J.G. Hertzler (Martok) pelastavat paljon. Heistä huolimatta kyseessä on kuitenkin melko typerä, kertakäyttöinen jakso. 6.

Collective: Sankarit kohtaavat jälleen yhden borgien kuution. Tällä kertaa sitä ei ohjasta kokonainen kollektiivi, vaan viisi keskenkasvuista lapsiborgia. Jakso ei ole ihan toivotonkaan, mutta on toisaalta selvä osoitus siitä, miten kauaksi borgit ovat tulleet kauhistuttavasta suurvihollisesta viikon pilipalipahikseksi. Jos borgilapsosista olisi saatu jonkinlainen Kärpästen Herra -juoni aikaiseksi, niin ehkä tämä olisi mennyt, mutta ei. 6½.

Spirit Folk: Holokansi menee epäkuntoon Fair Haven -hahmojen päästyä selvyyteen, että kaikki ei ole miltä näyttää. Star Trekeissä on ollut hyviäkin holokansijaksoja; TNG:n Moriarty-jaksot Elementary, Dear Data ja Ship in a Bottle, joista jälkimmäisestä Spirit Folk on hävytön ja selkeästi huonompi uusinta. Lisäksi jaksosta selviää, että miehistön parisuhteet holokansihahmojen kanssa ja muut tunnesiteet ovat oikeiden ihmisten henkiä arvokkaampia. Tämähän osoitettiinkin jo aiemmin, ja nyt alleviivataan, että elämän ulkoistaminen holokannelle on moitittavaa vain, kun sen tekee sosiaalisesti kömpelö insinööri, eikä hymyilevä ja sulavakäytöksinen tinanappiupseeri. Jakson huumorikin on jossain uskomattoman matalalla - Paris muuttaa Kimin holokansi-tyttöystävän lehmäksi juuri, kun Kim ja tyttö yrittävät pussata. Hööhöö öhöö. Voisin melkein antaa vitosella alkavan arvosanan, mutta kun ottaa kupoliin katsottuani tällaista roskaa. 4.

Ashes to Ashes: Tuikituntematon nainen etsii käsiinsä Voyagerin, ja väittää olevansa muutaman vuoden aiemmin kuollut miehistön ex-jäsen. Paljastuu, että on olemassa muuan muukalaislaji, joka lisääntyy herättämällä henkiin ruumiita sopivan taika-DNA -hoidon avulla. Koti-ikävä toimii kuitenkin kahteen suuntaan. Vähän ärsyttää tämäkin tyyli, että yritetään jotenkin keinotekoisesti luoda jatkuvuutta sarjaan tekaisemalla asioita. Saamme esimerkiksi tietää, että Harry, joka vältteli aiemmilla kausilla sukupuolisuhteita sen vuoksi, että hänellä oli jo tyttöystävä Maassa, onkin opiskelijavuosistaan saakka ollut rakastunut tähän uuteen tuttavuuteen. Aha. Kumma juttu on myös se, että muutaman vuoden aikana Voyager on matkannut Maata kohti aika monta tuhatta valovuotta, mutta viikon muukalaiset tuntuvat majailevan korkeintaan kaljanhakumatkan päässä. Aha. Jakson perusidea (reanimaatio) nyt kuitenkin on ihan OK, eli olkoot 7.

Child's Play: Ihan mukavaa, että muutama jakso sitten pelastetut borgilapset saavat kuin saavatkin ruutuaikaa (kuten saivat jo edellisessä jaksossa). Nyt yksi heistä saadaan kotiin. Uuteen elämäänsä tottuneena nuori mies ei kuitenkaan haluaisi luopua Voyagerista. Myöskään Seven ei haluaisi luopua kasvatistaan, ja onkin sitä mieltä, että lapsen etu menee sen edelle, että vanhemmat, jotka eivät pysty tarjoamaan parasta mahdollista turvaa ja edellytyksiä elämälle, eivät ole sopivia vanhemmiksi. Vielä kun Trekissä uskallettaisiin miettiä suoraan sitä, että jälkikasvun hankkimisellekin asetettaisiin vaatimuksia. Ihan OK jakso. 7½.

Good Shepherd: Janeway kaitsee epävarmoja, ja elämissään ja urillaan hivenen epäonnistuneita (oho, ai niitä on muitakin luutnantti Barclay!) nuoria upseereja. He lähtevät töihin kentälle, ja jokin meneekin vikaan. Ongelmat ratkeavat ("yllättäen"), ja upseereista tulee vähän itsevarmempia. Toivottavasti näemme heitä jatkossakin. Loppuratkaisu oli vähintäänkin hätäinen, mutta olkoot nyt 8-.

Live Fast and Prosper: Jakso on hauskasti nimetty kertomus huijareista, jotka esiintyvät Janewayn, Tuvokin ja Chakotayn nimissä. Jaksosta ei kuitenkaan hirveästi oteta irti, vaan se tyytyy olemaan pelkkä toimintajakso, mitä nyt lopussa vähän raapaistaan pintaa kysymyksestä varkaiden kunniasta, eli siitä, miten rosvokoplan jäsenet voivat luottaa toisiinsa. 7-.

Muse: Torres on ajanut sukkulalla kolarin, ja jäänyt jumiin planeetalle, jossa runoilija käyttää sukkulan lokitietoja näytelmiensä aineksina. Jakso ansaitsee erikoismaininnan, sillä se ei yritä olla rutiinijakso, jossa on toimintaa ja vihamielisiä muukalaisia, vaan rohkenee olla hidastempoinen. Lisäksi se ei keskity Tohtoriin ja/tai Seveniin. En ole ihan varma, oliko tässä jotain syvempääkin ideaa, mutta en viitsisi haukkuakaan. 8-.

Fury: Kesin paluu. Hieno homma, mutta voi miten on onnistuttu haaskaamaan tärkeä jälleennäkeminen typerään aikamatkustustoimintajaksoon, jossa yksi päähahmoista kuolee (selvin merkki siitä, että juoneen liittyy joku ärsyttävä kikka, jonka vuoksi kyseinen hahmo jääkin henkiin), ja jonka loppuratkaisu (puhutaan asiat selviksi ja erotaan jälleen ystävinä) lässähtää kuin minun valmistama pannukakku. 6-.

Life Line: Näemme jälleen luutnantti Barclayn, jonka ponnistelujen avulla Voyagerille on taattu kuukausittainen yhteys kotiin. Jakso kuitenkin keskittyy enemmän Tohtoriin, joka lähetetään Maahan parantamaan luojansa, sairaan tohtori Lewis Zimmermanin - miehen, jonka ystäväpiiri koostuu Barclaystä ja kourallisesta hologrammeja. Robert Picardo tekee jälleen erinomaista työtä periaatteessa kahtena hahmona. Parista asiasta tekisi mieleni urputtaa: Marina Sirtiksen esiintyminen Deanna Troina tuntuu edelleen jonkinlaiselta katsojienhaalintatrikiltä kuin harkitulta juonielementiltä. Toisekseen en edelleenkään ymmärrä, miksi tulevaisuudessa ei tiedostoista voi ottaa kopioita, ja että miten kummassa tekniikka on laadittu sellaiseksi, että tiedostot alkavat jotenkin itsestään hajoamaan. Noin muuten kyseessä on paremmanpuoleinen jakso. 8+.

The Haunting of Deck Twelve: Taas kirjoitetaan historiaa uusiksi, tosin tällä kertaa hieman lievemmin: Voyagerin kyydissä onkin parin kuukauden ajan reissannut sähkömagneettista säteilystä tai tähtisumusta - en ihan saanut selvää - koostuva elämänmuoto. Rutiininomaisen "viikon ei-ruumiillinen muukalainen"-tarinan kertoo Neelix borgilapsille, ja tästä epätavanomaisesta lähestymistavasta on annettava vähän plussaa. Muuten kyseessä ei ole mitään, mitä emme olisi nähneet jo tuhat kertaa. 6+.

Unimatrix Zero, pt. I: Kausi päättyy jälleen cliffhanger-jaksoon. Ryhmä borgeja on pystynyt jo useiden vuosien ajan "nukkuessaan" irrottautumaan jonkinlaiseen virtuaalitodellisuuteen, jossa he voivat olla yksilöitä. Borgikuningatar on saanut vihiä tästä, ja yrittää kitkeä mokomia mutantteja (ilmiö selitetään jonkinlaisella mutaatiolla). Jakso on yhdentekevä ja epäuskottava toimintajakso, mutta toimintajaksoksi ihan OK. Jakso päättyy tietysti kiperään tilanteeseen, josta selvitään varmasti seuraavassa jaksossa. Mainittakoon vielä se, että jakson alussa Paris ylennetään takaisin luutnantiksi, johon Harry kommentoi, että hän ei ole saanut ylennystä. Niin, ei ole; mies on kylläkin yksi yhdentekevimmistä päähahmoista, mutta on hän kuitenkin ollut monessa mukana, päässyt välillä jopa ottamaan laivan komennon, ja silti hän on edelleen pelkkä vänrikki. Alennuksen jälkeen Paris ei ole tehnyt mitään, minkä rinnalla Harryn teot kalpenisivat. Paris oli ennen Voyagerille tuloaan juoppo, jonka Janeway pelasti rangaistuslaitoksesta. Selvästi sarjan takana olevat luovat voimat ovat täysin tietoisia tästä, ja silti Harrylle ei suoda ylennystä. Miksei? 7½.